Meidän puolue

Joskus jostakin luin, että blogiteksteissä kannattaa karttaa puhetta politiikasta.
Nyt kuitenkin aion puhua politiikasta, koska en ole juurikaan asiaa koskaan sivunnut.

Taustatietoina voin mainita, että sana "politiikka" ei kuulunut lapsuudessani perheemme sanavarastoon. En muista sitä sanaa koskaan kuulleeni. En muista vanhempieni tai isovanhempieni koskaan keskusteluissa paneutuneen yhteiskunnallisten asioiden pohdiskeluun. En myöskään muista heidän koskaan keskusteluissaan arvostelleen ääneen päättäjien toimia tai vaikka Suomen taloudellista tai poliittista tilannetta. En muista heidän kuunnelleen radiosta poliittisia palopuheita ja nähnyt heidän nyökyttelevän päätään puhujan teeseille.
Vanhempani ja isovanhempani keskittyivät kyntämiseen, kylvämiseen ja leikkaamiseen ja heidän pyrkimyksensä oli aina tehdä työnsä rehellisesti. Kun yhteiskunnallisen vaikuttamisen aika maaseudun yksilölle koitti, he olivat myös paikallaan äänestämässä. Perheen kesken en kuitenkaan koskaan kuullut pohdiskelua ja keskustelua vaalienkaan tiimoilta.
Kärjistetysti voidaan sanoa, riippuen siitä, miltä kannalta asiaa ajattelee, että säästyin paljolta tai jäin paljosta paitsi.

Koska politiikka jäi kohtuullisen vieraaksi minulle myös opiskeluaikoina, koen nyt "aikuisena" olevani kuin esikoululainen, mitä tulee politiikan järjestelmään ja sen ilmenemismuotoihin. Huomaan olevani aivan tyytyväinen esivanhempieni tavoin, kun minulla on mahdollisuus "kyntää ja kylvää" ja isot asiat päätetään viisaampien taholta jossakin muualla.

Televisiosta jäin katselemaan ohjelmaa eduskunnasta, jossa ymmärrykseni mukaan ruodittiin uuden hallituksen laatimaa toimintaohjelmaa.
Asiat, joista päättäjät puhuivat, jäi minulle lähes sivuseikaksi, kun aloin ihastella kansanedustajien taitoa (tai taitamattomuutta) puhua selvästikin monimutkaisista asioista. Hyvin pian huomasin, että jokaisella tärkeällä päätöksellä, jonka puolesta vakuuttavasti puhuttiin, olikin yhtäkkiä myös kääntöpuolensa, kun jonkun toisen henkilön kokemus, tieto tai ammattitaito katseli asiaa toisesta näkökulmasta. Ja hyvin pian huomasin, että loppumattomassa suossa taitavat päättäjämme rämpiä, kun kultainen keskitie ei tuntunut olevan kenenkään tavoitteena, vaan tiukasti omista mielipiteistä ja näkemyksistä kiinni pitäminen.

Mistä ihmeestä nuo päättäjät saavat tukea kauaskantoisille päätöksilleen, kun ennusteita ja talouden suhdelukuja tuntuu olevan joka lähtöön ja tulevaisuuden suuntien ennustaminen, edes arvailu, tuntuu uhkapeliltä!

Olen niin tyytyväinen, että on olemassa innokkaita ihmisiä, jotka jaksavat keskittyä tuollaisten asioiden tutkimiseen ja pystyvät vielä isoista asioista päättämään. Olen tyytyväinen, että saan keskittyä ihan vain yhden perheen poliittisten asioiden valmisteluihin ja päätöksiin ja että jatkossakin keskitymme aikaisemmin sovittujen raamien sisällä tehtäviin talouden elpymistä tähtääviin kestäviin ratkaisuihin, jotka tukevat työllisyyttä ja yrittäjyyttä ja jotka lisäävät lapsiperheen hyvinvointia.