perjantai 15. huhtikuuta 2016

Harava ja oksasakset

Poskia polttelee tämän päivän aurinkoannos. Vaikka aamulla oli pakkasta mittarissa reippaat viisi astetta, päivä lämpisi juuri sopivaksi ulkotöihin.

Aloitin työt "julkisivun" puolelta, eli tiensuusta, josta meille tullaan pihaan päätieltä. Vuosien vanhoja aarteita löytyi pitkän heinän sisältä: maassa oli kumollaan laudoista tehty kyltti, johon oli niitattu myymäläauton aikataulu. Hyvästä aikeestamme huolimatta ei myymäläautosta ole tullut meille edes satunnaista ostospaikkaa, sillä auto kulkee vanhan tien puolella siihen aikaan iltapäivästä, jolloin olen vielä työmaalla. Viime kesänä kävimme muutaman kerran lasten kanssa herkkuostoksilla ja voi olla, että kesä taas tuonkin tavan tuo takaisin.

Parin tunnin haravoinnin ja raivaamisen jälkeen lähdimme käymään Agrimarketissa, kun siellä oli sopivasti puutarhamyymälän avajaiset. Kaksi karviaismarjapensasta ja kirsikkapuu olivat ne ostokset, joita perustelin edullisuudella ja palkkapäivällä. Pensasmustikkaa katselin kaihoisasti ja varmaan ulkotöiden edistyttyä minun on pakko hakea niitäkin.

Vanhan talon puolella mylläsin jo aikaisemmin aamulla tomaatin ja paprikan taimet nyt sellaiseen kuntoon, että niiden voi antaa kasvaa rauhassa muutaman viikon ja sitten ihmetellä niiden sijoituspaikkaa uudelleen.

Kirkonkylänreissun jälkeen jatkoin etupihan puolella haravointia ja raivaamista. Vanhan talon länsiseinustalta kiskoin alas jonkin hervottoman suuren ja pölisevän köynnöksen ja käänsin seinän vierellä olevat istutukset lapiolla nurin. Tuo länsiseinusta on niin lämmin ja tuulensuojaisa paikka, että kaikki koristekasvit saavat väistyä tomaattipenkin tieltä. Vanhalta talolta on lyhyt matka pellolle, joka jää tänä kesänä pois viljelystä ja johon laitamme kasvimaan. Pellolta kuskasin jo multaa tomaattipenkkiä varten.

Kompostit, joita on tuon pellon vieressä ja toinen alapihalla, ovat suuria ilonaiheitani. Kun kääntelin ja pöyhin talven ajan käytettyä tunkiota, pöllähti nenään hyvän ja "terveentuoksuisen" maatuvan mullan haju. Sen kummallisempia kommervenkkejä ei ole kompostinteossa tarvittu, vaan tunkiolle on kuskattu myös pupuhäkkien siivoustuotteet.

Onneksi ulkotöitä riittää vielä pitkäksi aikaa. Suurin työmaa onkin talon alapuolella, koska siellä jäi syksyllä suurin osa haravoimatta ja raivaamatta. Viinimarjapensaat, vadelma ja karhunvadelma tarvitsevat myös kunnostamista.

Polttopuiden teko ja pihateiden kunnostus on myös niitä töitä, joille täytyy ehtiä lähiaikoina. Sitten kun kaikki muut ulkotyöt on tehty, aion hemmotella itseäni puiden istuttamisella. Talomme vieressä kasvaa sankka palsamikuusi- ja pihtakuusiaita ja aidan toiselle puolelle on noussut kymmenittäin virkeitä taimia, jotka aion istuttaa valituille paikoille.
...

Täällä kuulostaa siltä, että nuoriso suunnittelee hiekkakentän paistopaikalle tulen virittelyä. Makkaranpaistostakin puhuvat. Minä taas pohdiskelen, että nukkumaanpääsy olisi parasta hemmottelua tällä hetkellä.

Jos harkitset ja puntaroit maallemuuttoa, laita äkkiä toimeksi. Täällä on NIIN ihanaa! Jos sinulle sattuu tulemaan ikävä takaisin kaupunkiin, senkun muutat. Minä taidan kuitenkin jäädä tänne maata tonkimaan.

Erja J, onneksi olkoon!

Kangasniemläisiä tuotteita sisältävän paketin saa Erja J, joka oli jättänyt kommentin 1. huhtikuuta klo 8.33. Kiti-kissan suorittama valinta oli yksiselitteinen: Kiti siirsi kommenttilippukasasta Erjan paperilapun erilleen muusta kasasta. Toimitusta valvova henkilöstö oli täysin vakuuttunut valinnan rehellisyydestä.

Lähetä, Erja, osoitetietosi minulle vaikka sähköpostilla.  (Koska Erja on tavoitettu, poistin osoitteen.)


Kiitos kaikille antoisasta palautteestanne.

Nyt äkkiä haravat, talikot, pensassakset ja kottikärrit esille. Aurinko on ulkona.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Vapaapäivästä täällä nautitaan

Vapaapäivä tänään! Sitä tietenkin juhlistin nukkumalla aamulla niin pitkään kuin suinkin nukutti. Edellisestä vapaa-aamusta on niin pitkä aika, etten viitsi edes laskea.

Kokosimme aamukahvin jälkeen autolastin lapsia ja lähdimme kirkolle. (Ja muistattehan, että se "kirkollemeno" tarkoittaa täällä kirkonkylään menoa, ei seurakuntaan. Jos mennään "kirkkoon", mennään seurakuntaan.)
Kunnanlehdessä oli torstaina ilmoitus, että tänään torilla olisi myynnissä siemenperunoita useaa lajiketta, lakkoja ja karpaloita. Koska isin viime syksynä Mikkelin torilta ostamat lakat oli syöty jo aikoja sitten, oli lakkailmoituksen perässä pakko lähteä liikkeelle.

Olin reissuun enemmän kuin tyytyväinen. Ensi lauantaina saan samaiselta myyjältä vanhan kunnon Pito-perunan siementä. Pito on ikivanha lajike, jonka on uudet ja runsassatoisemmat, taudinkestävämmät lajikkeet täysin syrjäyttäneet. Myyjä sanoikin, että ensi syksynä ei Pitoa enää ole saatavana. Lapsuudessani Pito oli paras jauhoisen perunan lajike. Ruttoarkahan se on, mutta minulle tuli pakkomielle saada Pitoa maahan tänä keväänä.

Samalla reissulla kävimme työttömien yhdistyksen ylläpitämällä kirpputorilla ja laitoimme pöytävarauksen. Aiomme Anne-Marin kanssa aloittaa tavaroiden poislaittoa kaiken muun homman ohella. Meidän silmämme on jo niin tottunut kaikkeen tavaramäärään vanhan talon puolella, mutta oikeasti siellä olisi muutama tonni kelvollista kirpputoritavaraa.

Agrimarketista, joka on muuttunut Hankkijaksi (tosin meidän puheissamme Agrimarket tulee aina olemaan Agrimarket), kävimme ostamassa isille turvasaappaat, kanien heinää, pellavaöljyä koirille ja kanoille ja edullisia pyykinpesuaineita. Turvasaappaat luvattiin isille hankkia ensi tilassa sen jälkeen, kun hän vajaa kuukausi sitten antoi jalkaterälleen kirvesterapiaa puuladossa puita halkoessaan. Jalka alkaa olla lähes kunnossa ja minäkin pääsin pitkästä aikaa verestämään ompeleidenpoistotaitojani. Anne-Mari ja Lähihoitajapoika taas saivat lisäharjoitusta ensiaputilanteesta, kun asialliset sidontavälineet ovat kadoksissa ts. laastaria tuhdimpaa tavaraa ei ollut koko talossa muuta kuin koirien ensiapupakkauksessa. Ilmastointiteippi osoitti jälleen kerran monikäyttöisyytensä, kun tyrehdytettiin laskimovuotoa.

Anne-Mari laski yhtenä päivänä, että meillä on nyt tipujen kuoriutumisen jälkeen yli 40 eläintä. Yksi kissanpentu on varttuna ja tänään puhuimme Anne-Marin kanssa hanhenmunien hautomisesta. Kesäntulo varmaankin eläinmääräämme kartuttaa.

Vapaapäivän kunniaksi on minulla tulossa ruuaksi perunamuussia ja nakkeja. Kyllä taas kiitollisuus täytti mielen, kun hain kellarista perunoita. Hyllyillä oli vielä useampi hillopurkki ja mustikka-karhunvattuhillon toin vuorostaan sisälle. Kellari on uskomattoman hyvässä kunnossa ja kovimmillakaan pakkasilla eivät perunat siellä paleltuneet. Kaiken lisäksi tämä on ensimmäinen kevät ikiaikoihin, kun kellarin lattialle ei ole tullut sulamisvesiä. Ensimmäisten lumien tultua sanoin isille, että muistaa pitää kellarin oven ympäryksen puhtaana lumesta, niin säästymme keväällä isosta työstä. Isi on ollut ahkera lumitöissä ja kellari on pysynyt kuivana.

Menen tekemään muussin. Sitten nuohoan pannuhuoneen kattilan alta tuhkat ja menen vanhaan taloon koulimaan tomaatintaimia. Olen kuitenkin pessyt maitopurkkeja taimia varten, kun niihin saa niin hyvin tussilla kirjoitettua lajikkeen nimen ja kun taimien ulosistutuksen aika tulee, on purkki helppo repiä taimen ympäriltä.

Ja kiellettyjen asioiden listalle tuli isoille pojille tänään sellainen asia, että täysinäisiä jogurttipurkkeja ei saa ampua kellarin katon reunalta. Ei myöskään omenoita.

Muistakaa vilkaista edellinen kirjoitus, ellette ole sitä tehneet.