perjantai 6. toukokuuta 2011

Ihan kiva, mutta ilmankin pärjäisi

Rehellisyyden nimissä minun on sanottava, että pärjäisin oikein hyvin ilman äitienpäivää. Kun olin pieni kalikkakinttuinen tyttö maalla, äitienpäiväjuhla oli kevään kohokohta. Kyläkoulun ovenpieliin oli tuotu koivut koristeiksi, karamellipapereista oli yläluokan tytöt askarrelleet perhosia koivujen oksille ompelulankaan ripustettuina kieppumaan. Koko äitienpäivää edeltävän viikon oli koulussa askarreltu hyvin suuritöisiä silkkipaperikukkia, jotka sitten juhlallisesti piikitettiin nuppineulalla äitien rintapieleen. Maalaisemännät tulivat tiukkuuttaan soivissa kevähköissä mekoissaan äitienpäiväjuhlaan, jossa mukaaneksyneet kyytimiehet seisoivat hiirenhiljaa luokkahuoneen perällä. Ikään kuin juhlan arvokkuus olisi siitä kärsinyt, jos miehiä olisi pyydetty peremmälle istumaan...
Tunnelma oli hyvin harras. Koululaisten juhlassa esittämä ohjelma noudatti perinteitä: runo, kertomus, yhteislaulu, runo, vuoropuheluna luettu kertomus, nokkahuilunsoittoa, yläluokkalaisten kuoron laulua, papin pitkä puhe.

Kaksikymmentä vuotta on anoppini tiedustellut jokaisen äitienpäivän jälkeen pojaltaan (mieheltäni), onko hän ostanut vaimolleen äitienpäiväkukkaa. Joka kerta hän on saanut vastaukseksi, että me vähän vierastamme ajatusta, että mies ostaa vaimolleen kukan äitienpäivänä.
Lisäksi minä en halua juoda koskaan aamukahvia sängyssä, enkä tykkää aamulla juoda mitään muuta kuin omaakeittämääni kahvia. Kukkien ostaminen on minusta useimmiten rahojen haaskaamista. Minulle tulee vaivautunut olo, jos mies tai lapset sanovat toukokuisena sunnuntaiaamuna minulle "onnea äitienpäivän johdosta". Koska en ole ollenkaan äitienpäiväihminen, olen sanonut niille lapsiraukoille, jotka ovat joutuneet vääntämään jotakin korttia tai lahjaa aiheesta, että ei tarvitse säästellä sen antamista sunnuntaihin asti, saat antaa etukäteen.
Tänä aamuna vanhin lapsi kiikuttaa soman tyynyliinan, jossa lukee jotakin maailman parhaasta isoäidistä. Saatteena toivotus, että "mummo nukkuisi hyvin".
Eskarilainen oli taiteillut niin upean kirjan vesivärimaalauksineen, että se varmasti talletetaan muistona.
Mutta ekaluokkalaisen kortti se vasta oli jotakin. Sarjassamme persoonalliset äitienpäiväkortit: etusivulla tilkuista rakennettu paksu mamma. Seuraavalla sivulla teksti:
"Minun äitini on kiva, jos hän antaa rahaa. Terveisin (sitten lapsen allekirjoitus etu- ja sukunimineen)"
Seuraavalla sivulla on kuva tikku-ukosta, joka sanoo: "Mä oon rikas!" Lisäksi teksti "hyvää äitienpäivää",
piirroksia rahasäkeistä, seteleistä ja kolikoista.
Kortin takasivulla on sitten henkilökohtainen kannanotto koko koulujärjestelmää ja korttitehtailua kohtaan:
"koulu on vauvoille".
Ekaluokkalainen oli kiteyttänyt korttiinsa tärkeimmän: elämä on ihan mukavaa niin kauan, kun mammalta irtoaa rahaa...
Joka tapauksessa: te, jotka tykkäätte äitienpäivästä, nauttikaa hyvällä omallatunnolla.
Minä vain olen reilun kahdenkymmen vuoden aikana ehtinyt saada niin monta säkillistä kaikenlaisia lahjoja ja kortteja, että pärjään ihan hyvin ilman ruusuja ja kermakakkuja. Kaiken lisäksi minulta ei edes puutu mitään, mitä voisin toivoa lahjaksi. Kaikkea on ollut riittävästi joka päivä.
Tokaluokkalaisen pojan korttiin oli kirjoitettu suurella rakkaudella:
"Nouse aurinkoinen
nouse hiljaa vaan
heitä säde, toinen
äidin ikkunaan."

15 kommenttia:

  1. Täällä kanssa yksi joka EI vietä äitienpäivää! Äitienpäivähän on JOKA päivä!
    Ja myöskin miehelle sanonut etten ole hänen äitinsä;) joten voi säästää rahansa johonkin hyödylliseen. Oma äitini on aina ollut samoilla linjoilla. Anoppini, joknka kanssa meillä on ERITTÄIN viileät välit on taas supermarttyyri.
    Ja by the way, meillä äpäivä on AINA miehellä vuoden kiireisimpään aikaan eli pellolla menee.

    Tää sun postaus helpotti, olen pitänyt itteäni outona:D

    ps.Lasten kortit siltikin nostaa tipan silmään, etten nyt ihan kivestä ole:)

    VastaaPoista
  2. Sinun kommentti huojensi myös minun oloa, kun ajattelin, että äitienpäivän tarkoituksen kyseenalaistaminen olisi jotenkin tabu suomalaisessa yhteiskunnassa.
    Ja se on ihanaa, kun sun mies saa olla pellolla, eikä sen tarvitse ajaa bussia Mannerheimintiellä.
    En ole kade, mutta miehille tekisi hyvää päästä pellolle ja mehtään ja järvelle.
    Kasvimaalle pääsy on hyväksi varsinkin naisille.

    Onneksi on luvattu lämpösempiä ilmoja.

    VastaaPoista
  3. Vähän tuskallinen päivähän tuo on.

    Äitienpäivästä tulee mieleen sellainen myytti lempeästä pullantuoksuisesta ja vaatimattomasta pyhimyksestä, että huhhuh.
    Aikoinaan iljetti viedä omalle äidille jotain kukkaa tai "maailman paras äiti"- mukia, kun ei siltä tuntunut ollenkaan.
    Omalle äidilleen, meijjän mummulle, äitini sanoi suoraan tulevansa velvollisuuskäynnille tuomaan velvollisuuskukkaset...(!!!)

    Nyt en tunne itse olevani ollenkaan niin hyvä mamma, että minua pitäisi jotenkin ylistää. Lähinnä tuntuu pisto sydänalassa, että voisihan sitä parempikin äiti lapsillensa olla.

    Meijjän mummu sen sijaan on kukkansa ansainnut!

    VastaaPoista
  4. tunnustan minäkin,otsikkokin sen ajatukseni tiiviisti kertoi:)en tarvitse kukkia enkä kakkua enkä mitään erikoisempia lahjoja...lapset tykkäävät sipistä ja supista ja ennenkaikkea laulaa minulle aamusta,sen sallin ilomielin...
    Ja miehelleni,joka voivottelee muistamattomuuttaan oon lohduttanu,etten tarvitse kuin pusun poskelle,se riittää:)
    kukat kuolevat,tavara ei ole ikuista,mutta rakkautta ei saa koskaan liikaa:)

    VastaaPoista
  5. Mä olen varmaan jossakin menneessä blogijutussa maininnutkin, mikä on ollut koskettavin äitienpäivälahjani.
    Kaksikymppinen poika tuli äitienpäiväyönä yhden-kahden välillä kuiskaamaan sänkymme viereen:
    "Äiti, voisit sä antaa mulle särkylääkettä?"
    Sitä en enää edes muista, mikä paikka hänellä oli kipeä, mutta mieleeni on jäänyt se luottamus, että äiti auttaa minua vaikka äitienpäiväyönä, jos tarvitsen apua ja vaikka olisin aikuinen mies jo.
    Liikutuin siitä, että apuuni uskallettiin luottaa.

    VastaaPoista
  6. Kiitos iltanaurusista - alkoi minnuu niin hihityttämään tuo ekaluokkalaisen kortti. ;D Kirjotat niin hyvin!! :)
    Joo, tämä on sellainen ehkä hieman turha juhlapäivä tosiaan, siitä menen samoissa mielipiteissä myös... ;) Äitienpäivä ja isienpäivähän on joka päivä!! :)
    (vaikka itse kyllä muistelen että oli se silti vaan mukavaa lapsena väsäillä rakkauella niitä kortteja ja pikkulahjoja ♥)
    Ihmettelen myös hieman sitä nykyaikaista ajattelua että miehen pitäisi muka ostaa vaimolleen äitienpäivä lahaja?!? ;D Se on vähän nurinkurista...
    Mies kultaiseni toi miulle kyllä eilen lahajan: läjän postimerkkejä ja sanoi että vaikka nyt äitienpäivälahja etukäteen! :D Sain postimerkkejä myös naistenpäivänä... Jep, aika hyvin tuo mieskulta on tainnut huomata kirjeitäni ja pakettejani kuskatessa, että postimerkeille on aina käyttöä!!! ;)

    Aurinkoista viikonloppua! ♥

    VastaaPoista
  7. Miekään en niin välitä äitienpäivästä nytkin olen aamuvuorossa töissä. Sanon aina että olen äiti 365 päivää vuodessa.Tietysti olen säilyttänyt kaikki lasten ja lastenlasten kortit ja lahjat. Kerran vanhempi tytär antoi 2 säkki ehtaa kananpas... ja nyt lupasi toinen tytär tuoda kiven puutarhaani.

    VastaaPoista
  8. En minäkään halua mitään erikoisempaa sunnuntaina. Tavallinen päivä on hyvä ja jos jotain saa toivoa niin jonkun muun laittamaa ruokaa. Siitä hommasta tahtoisin saada joka viikko ainakin yhden vapaapäivän.
    Ekaluokkalaiselta tuli se paras kortti. Kortissa luki miksi minun äiti on ihana. Siksi kun äiti on pehmeä. Ei siis mitään syytä laihduttaa kun lapsen mielestä pehmeä äiti on paras :))

    VastaaPoista
  9. Katja: Sun ekaluokkalainen taisi myös olla kantaaottava kansalainen: eilen vietettiin jotakin "älä laihduta"-kampanjapäivää.

    EevaK: Tarkemmin ajateltuna kanankakat ja kivet olisi kyllä puutarhan omistajalle oikein hyviä lahjoja.
    Kiitos kyläilystä blogissani!

    Peikkotyttö Hanna: Kyllä minäkin muistelen, että oli hyvin jännittävää odottaa, kuinka äiti ja mummo reagoi senkertaisiin ulkoa löydettyihin kukkakimppuihin. Jos tuvan aurinkoiselta seinustalta löytyi pienenpieniä hennonsinisiä kukkia, jotka minusta muistutti Arabian Maisema-astiaston värejä, olin hyvin tyytyväinen äitienpäiväkukkiin. Ainakin korttien piirtämiseen paneuduttiin ajan kanssa.

    VastaaPoista
  10. Olen samalla kannalla kanssasi. Meidän perheen äitienpäiväperinteisiin kuuluu se, että mies on työreissulla ja minä lasten kanssa kotona. Kortit on jossain piilossa ja niissä lukee lahjan asemasta joku homma, mitä lapset minulle tekevät (jos muistavat). Kaikki juhlat on pilattu kaupallisuudella. Vanhat koulujen juhlat ottaisin mielellään takaisin ja poistaisin pakonomaisen lahjahässäkän (mainoksia alkaa tulla laatikkoon jo kuukautta ennen) ja pakolliset äitienpäiväruusut. Multasäkki olis paljon parempi, haen sen tänään itse. Joka päivä kuitenkin tiedän olevani äiti.

    VastaaPoista
  11. Ihan paras, ihan paras ekaluokkalaisesi kortti!!! Pois turha kaunistelu, elämän tosiasiat vaan esiin!!!

    Meillä äitienpäivänä, kuten monena muunakin päivänä, muistetaan mummia ja mummua, ja mummin yläkerran lapsetonta 90-kymppistä Katia :)

    Ai kauheeta, sieluni silmin näen kylän äitienpäiväjuhlat!! Ei tämä nykyinen kaupallisuus iske, mutta ei kyllä kestäisi entiaikain hartautta ja pönötystäkään...

    VastaaPoista
  12. Minna: Siinähän olisikin loistavahko myynti-idea:
    "Äiti-kullan puutarhamulta" tai "Kanankakkaa mamman kukkapenkkiin" tai "Isoäidin koristekivet".
    Äitienpäivän alla myytävät puutarhatuotteet... tai peräti 50:n litran säkissä risuhaketta.
    Äitienpäivämuistamiset pääsisivät ihan uusille urille.

    Kikka: Meilläkin oli tapana viedä äitienpäivämuistaminen iäkkäälle isäni tädille, jolla itsellään ei ollut lapsia, mutta hän mielellään aina muisti lapsia näiden merkkipäivinä. Hän oli hyvin otettu äitienpäiväkortista ja kukasta.
    Nyt kun hän on kuollut, ei ole tilalla ketään vastaavaa mummua, joka ymmärtäisi asian samalla tavalla. Joku voisi loukkantuakin.

    VastaaPoista
  13. Samoilla linjoilla täälläkin. Kaameinta mitä tiedän on se ruukkuruusu joka on omalle äidilleni se täytyy-juttu, sen hoidin jo eilen.
    Kaapelin kierrätystapahtuma on tullut näköjään tosi suosituksi, vein sinne kärrykassillisen kankaita ja heti lähtivät uusiin kotiin. Yläkerran kässäpajoissa osallistuin isoäidinneliöiden virkkuuseen, saattaa olla että menen sinne huomennakin ja otan kirjoja mukaan muille luettavaksi. Terv. Lea P.

    VastaaPoista
  14. Lea: Ilokseni minäkin huomasin, että väkeä oli enemmän muihin vuosiin verrattuna. Selvästi myös nuoret ovat tapahtuman löytäneet.
    Ei siellä kyllä ehtinyt tuomiaan tavaroita pöydälle laskea, kun jo joku oli ottamassa omaan kassiinsa.
    Itsessäni huomasin positiivisen muutoksen viimevuoteen. Viimeksi minua ärsytti lievästi mummelit, jotka tonkivat lasten lelulaatikoita ja putsasivat pusseihinsa kaiken mahdollisen.
    Nyt ajattelin, että oikein hyvä, jos hekin löytävät jotakin myytävää kirpputoripöydälleen.
    Ei kukaan 70-vuotias huvikseen roudaa rojuja, jollei olisi kova tarvis saada eläke-euroille pientä jatketta.

    VastaaPoista
  15. Minä näen tuon äitienpäivän vähän toisin.
    Näen sen lahjana lapsille ja lapsille; tilaisuutena, jolloin annan mahdollisuuden antaa ja muistaa.
    Tietäähän sen itsekin miten kiva on toiselle antaa ja hänen päiväänsä juhlistaa...
    :)

    VastaaPoista