Niin se lapsi lähti

Kyllä todellisuus on nyt iskenyt märän ja kylmän rätin kasvoilleni ihan lätisemällä, että se lapsukainen oikeasti muutti omalle farmilleen. Tavaraa on rahdannut henkilöautolla ja isommat pakettiautoa vaativat tavarat odottavat vielä kuskaajaansa. Hullua tässä on, että autokuormallinen toisensa jälkeen on talosta viety tavaraa ja täällä sisällä se ei näy missään. Anne-Marin huoneessa se näkyy sillä tavalla, että siellä on nyt hyvin siistiä: minulla ikävä purkautuu näköjään aina siivoamiseen. Äsken imuroin ja pyyhin lattian Anne-Marin ja Kaisan huoneesta.

Anne-Mari vei jo mennessään Pipsa- koiransa ja Tinttura- ja Pullanlulla- kissat. Varasti hän Kaisankin ja Kaisan Keri-koiran ja täyttä varmuutta heidän palautuspäivästään ei ole. Matkaa täältä farmille on melkein 30 kilometriä, joten ihan pienestä mielijohteesta tätä väliä ei autolla suhata. Uhkaavaa on, että Kaisan mielestä farmilla on "vähän siistiä". Sanokaa minun sanoneen, että se tyttö viettää siskonsa maatilalla kaikki vapaa-ajat koulusta ja tekee kaikkensa, jotta saisi lisävapaita "eläintenruokkimistarkoituksella".

Erälahti on kyllä oikeasti huima paikka. Lautakangas on vilkasliikenteisen tien varressa verrattuna siihen tilaan. Ympärillä on vain peltoja, metsää ja järvi ja mitkään luonnottomat äänet ei talon pihamaalle ylety. Pihapiirin tekee upeaksi, että talo on rakennettu korkeahkolle mäelle, kirjaimellisesti kalliolle.

Tämänpäiväisiä hehkutuksia farmilta oli hienosti lämpiävä puuhella sekä sauna. Ja että Tinttura on ottanut talon omakseen.

Minä yritän sopeutua. Ikävä tulee niitä aamuvarhaisen hetkiä, kun viiden jälkeen töihin lähtöä tekevä tyttö juttelee ja sepailee hassuja kissoille ja koirille keittiössä. Kukaan muu meidän lapsista ei ole kyennyt sellaiseen verbaliikkaan kyseiseen vuorokaudenaikaan.

Huomiseksi minulla on suunnitelma. Koska olen tehnyt viime aikoina paljon yövuoroja, tuntuu että oman ajan ottaminen on jäänyt liian vähälle, kun elämä on keskittynyt työhön, nukkumiseen ja pakollisten asioiden hoitamiseen. Lisäksi huomaan, että tarvitsen välillä taukoa yltiösosiaalisesta elämästä. Sanon yltiösosiaalista, koska työssä ja vapaa-aikana ympärilläni on paljon ihmisiä. Olen suunnitellut, että huomenna keskityn lököilyyn, lukemiseen, eläinten kanssa olemiseen, ulkona oloon ja kotitöitä teen vain sen, mikä tuntuu mielekkäältä. Jo pelkkä suunnitelman ajattelu saa minut rentoutumaan. Katsotaan, kuinka käy. Ei haittaa kyllä sekään, jos huomenna roudataan kylmäkalusteita ja isoja huonekaluja.

Kehrääviä kissoja ja lämpimiä koirankylkiä sinunkin viereesi!

(Omilleen muuttaneen lapsen nykyinen blogi löytyy osoitteesta http://omatupablogi.blogspot.fi/
Uskoisin hänen jossain vaiheessa raottavan tuntemuksiaan ja tunnelmiaan ehkä jopa kuvien kera.
Seuraamieni blogien lista vaihtui (näköjään) tuosta sivusta blogipäivitysteni alapuolelle.)