Nelijalkainen lapsenlapsi

Anne-Mari muutti koiravauvansa kanssa meille loppuvuodeksi. Vauvan mamma tekee koulun lisäksi töitä ja kun vauva on mummon ja papan hoivissa, häntä ei tarvitse raahata hoitopaikkaan.
Minä ja pappa otamme tietysti kaiken ilon irti, mitä elo nelijalkaisen lapsenlapsen kanssa tuo. Ella-koira pitää erikoisen tarkasti silmällä mummon keittiöhommia ja esittää viattoman muistamatonta, kun mummo unohtaa jonkun ruokaherkun hänen ulottuvilleen ja kääntää selkänsä... Joulutortut ovat siis todistetusti Ellankin herkkua, mutta mummo ei niitä millään antaisi vapaaehtoisesti. Ella saattaa tietysti ajatella niinkin, että jos kerran pappa tulee osingoille hänen haukikattilalleen, niin täytyy hänen siitä hyvästä saada muutama joulutorttu.
Vähitellen  täällä kaikki alkavat oppia vahtimaan ruokalautastaan ja nostamaan torttukupin Ellan ulottumattomiin.

Isin loma loppuu huomenna. Eli joulu ja uusivuosi menevät hänelläkin rattoisasti töissä. Minä en pidä suurta melua siitä, että ensi torstaina alkaa minulla uusi seitsemän yön työvuoro, joka loppuu jouluaamuun. Uudenvuoden aikaan teen kolme yötä ja sitten vielä yhden seitsemän yön pinnistyksen tammikuun alussa. Anne-Mari tekee töitä myös sen minkä ehtii, joten vapaa-aika onkin meillä sitten arvatenkin ratkiriemukasta.

Eilen oli tämän joulun kohokohta numero 1. Vietimme illan keittiön pöydän ääressä niin että kaikki seitsemän söpäkkää tyttöämme oli paikalla. Kampaajatyttö ja Melskan äiti pölähtivät ihan yllättäen tänne illansuussa ja koska Anne-Marikin oli paikalla, oli isin ja minun jouluyllätys kasassa.
On todella harvinaista, että kaikki seitsemän on yhtä aikaa koolla. Ja voitte kuvitella, että vielä harvinaisempaa on, että heidän kuusi veljeään olisi paikalla samaan aikaan. Tosin kaikkea ei voi saada kerralla, mutta täytyy kehitellä kissanristiäisiä, jotta veljeksetkin saadaan kasaan.

Perinteiset joulukuviot meillä järjestyy tänä vuonna ihan uudella tavalla. Vielä en tiedä miten, koska työläiset joutuvat nukkumaan oli sitten pyhä tai arki. Avarin mielin ja seikkailunhaluisina käymme viettämään (toivon mukaan) viimeistä helsinginjoulua.