Onneksi oli useampi vapaapäivä, kun hoitamistaan odottavat asiat osoittautuivat työläiksi saada järjestykseen.
Pappa virkkoi toissapäivänä kuin ohimennen, että hänen autoonsa tarvitsee hommata uudet kesärenkaat. Suorin tein aloin renkaita kyselemään. Hyvä oli, että kyselin, koska oman kylän rengasliikkeestä renkaat saa yli kaksi sataa halvemmalla kuin toiseksi lähimmästä liikkeestä naapurikaupungista. Tilaukseen meni renkaat joka tapauksessa ja asiantuntevaa apua rengasvalinnassa antoi oman kylän toimija.
Yksi päänvaivaa aiheuttanut asia oli asuinrakennuksen rikkoutunut ikkunaruutu. Kesti yli kaksi viikkoa, ennenkuin minulle selvisi, että omalla kyläkunnalla ei todellakaan ole yrittäjää, joka vaihtaisi lasin vanhoihin karmeihin. Kokonaista ikkunaa uusine karmeineen olisi toki saanut useammastakin paikasta. Vihdoin ja viimein tavoitin Mikkelistä yrittäjän, joka oikeasti tuli tänään hakemaan karmit ja lupasi huomenna tuoda korjatun ikkunan paikoilleen. Sainpa pyyhkäistä toisen mielenpäällä olleen asian nyt sivuun.
En koe olevani kärsimätön tai malttamaton, mutta mielelläni hoitaisin hoidettavat hommat mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksestä. Jos asiat kasaantuu, ei sitten tahdo vapaapäivätkään riittää niiden hoitamiseen.
Tällä hetkellä en edes harmittele sitä, että kun juuri luulin saaneeni hetkellisesti laskut hoidettua plussan puolelle, niin jopas rapsahtaa kaksi kohtuullisen suurta menoerää kerralla. Onhan tilanteessa sekin etu, että saa todellisuuspohjaista motivaatiota ylitöiden tekemiseen.
Huomeniltaan pääsiäisvapaat päättyy. Onnellinen saa olla työstä ja vapaapäivistä.
Piti tulla kommentoimaan, että olen seurannut blogiasi siitä asti kun nuorimmaisesi oli noin viis-kuusivuotias. Jostain syystä luulin, että olet lopettanut blogisi ja olen monesti miettinyt tätä. Mutta ihan varta vasten googlella nyt tuli mieleen etsiä ja täällähän oli postauksia vaikka kuinka. Kävin kolme vuotta blogihistoriaa läpi :D Kiitos, että kirjoitat edelleen! Etenkin kosketti kirjoitus, jossa kuvittelit itsesi mummoksi hoivakotiin. Ja ikävä kuulla Lautakankaan kohtalosta.
VastaaPoistaKaikkea hyvää koko perheelle jatkoon!
Kiitos uskollisuudestasi blogin seuraajana! Sitä jäin miettimään, mitä mahdoit tarkoittaa tilamme ikävällä kohtalolla.
PoistaJos sitä tarkoitat, että vielä kahdeksan täällä asutun vuoden jälkeen kiskon puutarhasta äidin istuttamia ruusupuskia sun muita piikkipöheikköjä, niin se kohtalo on kyllä tosi. Nyt lumien sulaessa, kun ei vielä ole kaikki kasvit rehottamassa, huomaan löytäväni kipeitä piikkipensaita, jotka täytyy kaivaa lapion kanssa ylös. Kissat ja koirat eivät osaa piikkejä varoa, jos oksat ovat maata vasten.
Vai mahdoitkohan tarkoittaa tyttären tilaa, Palokangasta?
PoistaSuru vielä ajoittain mielessä pyyhkäisee sen paikan idyllisyyttä ajatellessa.
Juu pahoittelut, tarkoitin Palokangasta! Lautakankaalla selvästi kaikki hyvin :)
Poista