Vapaapäivä kuin loma

Huomaan blogin muuttuvan väistämättä vapaapäiväpainotteiseksi. Voisi jopa luulla, että elämäni on täynnä vapaapäiviä, kun työpäivistä en mainitse mitään. Todellisuus on näin kesän ja pitkien, valoisten päivien tultua, että teen töissä pitkää päivää (tai pitkää yötä).

Tänään oli jälleen vapaapäivä, enkä edes muista, milloin oli edellinen. Mutta niin täydellisen ihana päivä olikin! Heräsin aamulla levänneenä ja hyvillä mielin, sillä olin nukkunut lähestulkoon vuorokauden... Olenko jo maininnut, että tärkein isänperintö on hyvät unenlahjat. Kun annan itselleni luvan nukkua, voin nukkua missä hyvänsä ja lähes miten kauan tahansa.

Aamun kahvipannullista tyhjentäessämme Pappa ehdotti puukuorman hakua Enolta. Huomasin hihkuvani innosta, koska puuhommat on parasta vapaapäivän työtä. Puutöissä saa monipuolista liikuntaa ja ulkonaolo on sisätyöläiselle elämän luksusta kauniina, lämpimänä vapaapäivänä.

Iltapäivän puolella vanhin poika tuli avuksi ja haimme latoon vielä kaksi kuormallista lisää metrisiä halkoja. Lisäksi Pappa toi riihen luota tallista kaksi kuormallista omasta metsästä kaadettuja runkoja. Nyt on pihan ladossa sahaamista ja halkomista vaikka sadepäivien työksi.

Illasta kävimme vielä Heidin kanssa katsastamassa S- marketin punaiset hintalaput, eli -60%:n tuotteet. Ei ollut ollenkaan hukkareissu: ostokseni maksoivat 110 euroa ja alennusta sain yli 70 euroa. Pakasteeseen sain pari kiloa naudanlihaa, leipää ja pullaa ja jääkaappiin huomista ruokaa varten kanafilettä. Kananmuniakin sain alennettuun hintaan. Nykyään suunnittelen ruokalistaa pitkälti sen mukaan, mitä kaupasta saa halvemmalla.

Huomenna teen ison satsin mustikkarahkaa. Pappa oli nähnyt kylällä tuttua mustikanmyyjää ja tämä oli valmis myymään pakasteestaan reilun määrän mustikoita ihan yhtä edullisesti, kuin hän myi niitä menneenä syksynäkin. Olimme jo tänä talvena syöneet liki 100 kiloa mustikoita pakasteesta, mutta enemmänhän niitä olisi saanut olla, jotta seuraavaan satoon olisi pärjätty.

Illalla kastelimme Papan kanssa valkosipulimaan. Vielä näyttää siltä, että istutetusta kahdesta sadasta kynnestä on noussut vain satakunta. Eli pitkä matka on vielä valkosipulin omavaraisuuteen.

Minä umpisyksyihminen olen oikein onnellinen täällä kotona lämpimästä kesäisestä päivästä ihanine ulkohommineen, joita ei ikinä saa valmiiksi.