"Mitä minun pitäisi tehdä seuraavaksi"

On vapaapäivä ja säännöllisin väliajoin päässäni käy ajatus "mitä minun pitäisi tehdä seuraavaksi"

Aika tarttua järein ottein piintyneisiin tapoihinsa ja ajatuskulkuihin: maailmani ei romahda, jos en tee seuraavaksi mitään.

En usko, että on olemassa mitään kevätväsymystä, mutta se on totinen tosi, että äkkiseltään metsähommat käyvät raadon päälle. Metsässä on lunta vielä vaivoiksi asti, että liikkuminen on tavallista työläämpää. Kaadoimme eilen Papan kanssa pari puuta riihentavusmetsästä, mutta emme ruvenneet pöllejä raahaamaan ladolle. Jaksavat odottaa lumien sulamista. Paikoin on lunta reippaasti polveen asti. Tuo pienoinen puuhommarupeamako sitten väsytti, että olen tänään ollut ihan vetämätön. Kävin tosin äidille siivoamassa ja kauppa-asioilla, mutta ei nekään nyt mitään rankkoja puuhia ole.

Pölyjä pyyhkiessäni äidin luona hoksasin äidillä teekannun, jonka toin joskus 80-luvun alkupuolella Unkarista. Äidillä kannu on ollut pölynkerääjänä, niin pyysin kannua itselleni. Alkuperäiseen tarkoitukseensa teekannu pääsi. Olen jo pitkään etsinyt kirppiksiltä sopivaa, vaan ei ole löytynyt.

Jos olen illalla kotona ja lähdössä nukkumaan, otan rentoutusjuomakseni hyvää rooibosta. Syömiset ovat sivuroolissa, kunhan tuota juomaa on riittävästi. Edes yöllinen vessassakäynnin tarve ei ole tätä tapaa horjuttanut.

Jos en ole illalla kotona ja lähdössä nukkumaan, olen töissä ja aloittamassa yövuoroa. Yövuoro näyttää edelleenkin olevan minulle mieleisin ja sopivin työnteon aika. Kohta on kuukausi uudessa työpaikassa takana ja työpaikka kaikkineen on ylittänyt odotukseni. Lähes jokaisessa työvuorossa olen päässyt tutustumaan uuteen ihmiseen työkaverina. Tällaiselle kotona viihtyvälle metsäpiipertäjälle se on ollut hyvin elämää rikastuttavaa.