Olen hämilläni mummoudesta. En oikein ole vielä sisäistänyt uutta elämäntilannetta monen pienen mummona. Ensimmäinen lapsenlapsi on jo yläasteikäinen ja olin jo autuuaasti ehtinyt unohtaa, miltä tuntuu pikkuinen lapsenlapsi.
Viime päivien aikana tapasin kaikkia neljää nuorinta lapsenlasta ja heistä nuorinta - puolivuotiasta- näin ensimmäisen kerran.
Viestittelen päivittäin lasteni kanssa ja tiiviisti myös niiden tyttärieni kanssa, joilla on nyt vauva. Luulin muodostaneeni aika todenmukaisen kuvan siitä, kuinka he äitiyttään toteuttavat ja kuinka he urakastaan äitinä selviävät. Mutta olin erehtynyt. He pärjäävät paremmin kuin olin kuvitellutkaan. Ihmettelin, kuinka luontevaa äitiys heille on ja kuinka perinteiset ja yleisesti arvostetut kasvatusperiaatteet he ovat omaksuneet. Ja todellakaan uusavuttomuudesta ei kenenkään kohdalla voi puhua.
Minut yllätti täydellisesti myös tädit ja enot, jotka hoivasivat perheen uusia tulokkaita ja puhuivat heille niin lempeästi ja kauniisti. 2 ja puolivuotiasta kehuttiin ja kannustettiin ja hänen itsetuntoaan vahvistettiin tavalla, jota en olisi uskonut teini- ikäisten vielä hallitsevan. Olin siis todella ihmeissäni, kun näin lapsissani näitä uusia puolia. Puhumattakaan siitä, kuinka luontevaa kaikille oli pidellä sylissä pikkuvauvaa. Jotakin taitoja suurperheessä varttumisesta oli heille jäänyt haltuun.
Toki Pappakin yllätti. Hyvin oli hänelläkin säilynyt taito puhua pienille. Minua hymyilytti, kun Pappa tänään sylitteli puolivuotiasta ja jutteli hänelle hyvin hellällä äänellä: "Kurnau-kurnau, kissa sanoo kurnau. Mihin kissa meni? Ei näy kissaa missään."
2v 6kk, 1v 3kk, 11kk ja 6kk oli pienten vieraiden iät. Seuraavan kerran kun toivon mukaan kaikkia tapaamme, on jo kesä aluillaan ja pienillä taidot karttuneet.
Yhtä asiaa myös ihmettelen. Ehkä se on nuoruuden ja äitiyden voima, mikä laittaa nuoret äidit jaksamaan pieniensä kanssa rikkonaisia yöunia, liian vähää unta ja jatkuvaa valppautta lapsen turvallisuudesta. Ja puhumattakaan perässäkerkiämisestä, kun lapsi on nopealiikkeinen ja aktiivinen.
Onneksi saan olla jo enemmän mummo kuin äiti.
Viisi lastenlasta, se on mahtava rikkaus. Ja ihanaa kun on noin samanikäiset serkukset <3
VastaaPoistaOlen huomannut myös, että äitiys on lähentänyt siskoksia toisiinsa. Tukevat ja myötäelävät vaikeuksissa ja elämän iloissa.
PoistaOlen Ruoholahdesta asti lukenut blogiasi. Olet hienosti suurenperheesi kasvattaa miehesi kera.
VastaaPoistaMinulla neljää omaa ja kuusi lastenlasta, pienet luonani yökylässä koka viikko
Ihana kuulla, kun olet jaksanut olla uskollinen seuraaja! Kesällähän tulee jo 8 vuotta Ruoholahdesta lähdöstä.
PoistaVoimia sinulle isovanhemmuuteen. Lastenlasten hoitaminen on fyysisesti rankempaa kuin aikanaan omien pienten hoitaminen.
Kauniisti muotoilet mummojen ihmetyksen omien lasten elämän taidoista, niistä mitä olet äidinmaidossa omille jakanut! Usein sanon että mummun rooli lastenlasten elämässä on paras, voit palauttaa lapsen silloin kun sinulle väsy iskee.
VastaaPoista