Välitilassa vapaalla

Aamutuimaan ajelin Mikkeliin auringon paistaessa suoraan kohti utuisen pilviverhon läpi - tai oliko edes pilveä - köykäistä pakkaslunta kipakka tuuli pyöritteli pitkin tietä ja ihastelin lumen kuvioita mustalla asfaltilla. Tuuli kuljetti lunta tien poikki ja nostatti välillä lumipilven kauniiksi kiemuroiksi tien ylle. En muista nähneeni sen kaltaista talven leikkiä ennen: kirkas aurinko ja lumisade puuskaisen tuulen saattelemana.

Hyvä mieli asettui asumaan, kun ei ollut suuria huolia mielen päällä. Jokaisen lapsen asioita muistuttelin siinä Taivaan Isälle, kun matkaa kuitenkin on sen verran meiltä Mikkeliin, että ehtii kaikkia kolmeatoista ajattelemaan.

Olen harvinaisen pitkällä vapaalla ja harvinainen on tilanteeni muutenkin: minulla ei ole voimassaolevaa työsuhdetta, jollei keikkatyöfirman työsuhdetta lasketa. Irtisanouduin työstäni ja lupauduin toiseen työpaikkaan, johon ei vielä ole kirjallista työsopimusta allekirjoitettu. Vietän siis muutaman päivän kotitöitä tehden ja tulevana viikonloppuna myös lastenlasten seurasta nauttien. Kerrankin vapaapäivämme kohtaavat ja pitkämatkalaiset pääsevät tulemaan mummolaan.   

Talvi ei tänäkään vuonna kyllästytä vielä maaliskuussa. Niin monta kosteaa, harmaata, loskaista tai lumetonta talvea siellä meren äärellä saimme viettää, että meidän perhe jaksaa edelleenkin nauttia lumesta, kylmyydestä ja purevasta viimasta. Kevät etenee kuitenkin niin häkellyttävän nopeasti, että talvi ei ole koskaan tuntunut Etelä-Savossa liian pitkältä ja ankaralta.

Kuvan palsamipihdat luovat kotipihaan turvallisuuden tuntua. Ne ovat kauniita kaikkina vuodenaikoina. Tänään oli piha täynnä lumelle lennelleitä pihdan siemeniä. Se kyllä väistämättä enteilee kevättä.