Kävin aamutuimaan Miikan kanssa Kivelän hammashoitolassa ja se on juuri se Helsingin hammashoitola, jonka eteisaulassa tuoksuu vastapaistetut korvapuustit. Edellisen kerran kun kävin paikalla Saaran kanssa, Saara katseli aulan kahviota ja pohdiskeli:
- "Miten hammaslääkärissä voi olla kahvila, missä myydään kaikkea sokerista?"
Tällä käynnillä kanelin tuoksu teki tehtävänsä ja kotiin päästyäni kaivelin esille hiivat, voit ja muut tykötarpeet ja tein täysmaidosta litran pullataikinan.
Kaikki parhaat leivonta- ja ruuanlaittoniksit olen viime aikoina oppinut 17-vuotiaalta Murulta (lähihoitajaopiskelijapojan tyttöystävä, kuten muistatte). Muru näytti minulle taannoin uuden tavan tehdä korvapuusteja ja sen jälkeen en varmaankaan enää palaa vanhaan muottiin.
Korvapuustien parempi versio on yksinkertainen, mutta lopputulos on mehevämpi kuin perinteisellä tavalla leivottuna.
Alku tehdään samalla tavalla: kaulitaan ohut pullataikinalevy jauhotetulla pöydällä. Levy voidellaan reilusti notkealla voilla. Voin päälle reilusti kanelia ja yhtä reilusti sokeria. Sen jälkeen levy taitetaan kahtia. Levyn kapeammasta päästä leikataan terävällä veitsellä tai taikinapyörällä 1,5 -2 cm:n levyisiä suikaleita. Ota suikaleiden kummastakin päästä kiinni ja kierrä suikale kierteiseksi. Kiepauta kierre pellille leivinpaperille pyöreäksi pullaksi, nipistä suikale kiinni, ettei "kerä" aukea uunissa. Kohotukset ja voitelut tuttuun tapaan.
Minun uunini on hiukan oikukas ja ajoittain äkäinen lämmön suhteen. Nämä pullat paistuu parhaiten kypsiksi ja hyvänvärisiksi, kun laskee paistolämmön hiukan yli 200 asteeseen. Yleensä paistan pikkupullat 220 asteessa.
Litran taikinasta tuli 60 hyvänkokoista pullaa. Itse olisin valmis kahvilassa maksamaan kotipullasta 1,50e, mutta Helsingissä ei sellaisia kahviloita juuri ole. Joka tapauksessa hankin hyvän päiväpalkan itselleni näillä pullilla, vaikka itse ne syömmekin. (Jos kuljet kulmilla, saa tulla auttamaan syömisessä tai hakea kotiin evääksi.)
Lopuksi todettakoon: täytyy vielä kysyä Murulta tarkennusta leipomistaktiikkaan. Vaikka makoisia ovat nämäkin, niin Murun leipomia eivät päihitä.
Maistuis mullekin mutta matka on piiiitkä.Tuore korvapuusti ja kahvi,ai jai.(ihanaa etttä sulla on tuollainen muru)
VastaaPoistaherkullisia korvapuusteja varmasti!
VastaaPoistaMeillä on kotona leivottu korvapuustit näin jo vuosikymmeniä. :) Kuulemma tapa on äidin sukulaisilta Oulusta, Kemistä ja Torniosta kulkeutunut etelään. Vasta kotoa muutettuani opin tekemään "oikeita" korvapuusteja.
VastaaPoistaTuolla Murun tyylillä teen minäkin pullat nykyisin. Opin sen Leila leipoo-ohjelmasta. Tulee kyllä hyviä.
VastaaPoistaNam, nam. Korvapuustit on suurta herkkuani. Jos ei olisi ollut vierasta iltapäivällä, niin olisin voinut poiketakin.
VastaaPoistaMinäkin teen pullat tuolla tavalla.
VastaaPoistaVanijapullista tykkään itse enemmän. Jotenka teen samaan tapaan ja laitan voita ja vanijasokeria kanelin sijasta. Mukavaa viikkoa sinne teille!
Herkkuja. Pulla on paljon terveellisempää herkkua kuin joku kovin rasvainen leivonnainen. Tuollaisia olen tehnyt minäkin laktoosittomasta maidosta ja ilman kananmunaa, siis voitelematta, mutta kelpaavat ne meidän väelle sellaisenaan. Punaisesta maidosta onkin hyvä tehdä pullataikina.
VastaaPoistaKiitos kutsusta. Varo vain - voisin tullakin... "kulmilla" kävin pari viikkoa sitten Sacrumissa
Oma äitini on aina leiponut pullat tuolla tavalla :).
VastaaPoistaJuuri samasta aiheesta omaan blogiini kirjoitin muutama päivä sitten :) Ensimmäistä kertaa silloin tuolla ohjeella tein ja teen kyllä tästälähin, niin hyviä tuli :)
VastaaPoistaOva hyviä. Toinen mehukas vaihtoehto ovat perinteisen malliset kun korvaat sokerin fariinisokerilla. Ripaus aitoa vaniljasokeria syventää kanelin makua. Tässä versiossa on senverran paljon täytettä että eivät onnistu tuolla kiepautustyylillä. Fariinisokeria ei voi laittaa kovin ohuelti...
VastaaPoista