perjantai 8. marraskuuta 2013

Grattis, Clara!

Clara, joka kirjoittaa lempiblogiani, vastaanotti Umeågalassa vuoden 2013 yrittäjäpalkinnon.
http://www.underbaraclaras.com/
(Linkki Claran blogiin.)
Palkinto on jo toinen merkittävä kansallinen huomionosoitus lyhyen ajan sisällä.

Lyhyessä ajassa "UnderbaraClara" -blogi on noussut yhdeksi Ruotsin luetuimmaksi blogiksi.

Itse pidän Claran blogista sen elämänmyönteisyyden, suorapuheisuuden ja ekologisen omantunnon takia.
Claran suorapuheisuus ja omista periaatteista tinkimättömyys ei notkahda edes julkisen arvostelun paineessa.

Joku aika sitten Clara sai paheksuvan kommenttiryöpyn, kun hän kirjoitti blogissaan vievänsä lastaan seurakuntaan. Arvostelijat olivat sitä mieltä, että ei lapsen mieltä saa ohjailla uskonnollisuuteen, vaan lapsen täytyy itse saada päättää omasta uskonnostaan.
Claran vastaus oli napakka ja perusteltu. Hän kummeksui sitä, miksi vanhempien toimia tutustuttaa lasta esimerkiksi musiikkiin, teatteriin, urheiluun, kirjallisuuteen tai vaikka kansalliseen kulttuuriin ei paheksuta.
Hän oli sitä mieltä, että jos vanhempien arvomaailmassa kirkko, seurakunta ja uskonnollisuus on tärkeällä sijalla, niin tokihan vanhemman etuoikeus ja velvollisuuskin on siirtää sitä perintöä lapsilleen.
Toki lapsi vartuttuaan tekee omat valintansa: haluaako soittaa huilua vai viulua, liittyykö kirkkoon tai seurakuntaan vai elääkö "uskonnottomana".

Lämpimät onnittelut palkinnosta!
Terveyttä, voimia ja edelleen "jalat tukevasti maassa" -asennetta julkisuuden ylä- ja alamäkiin.
Taivaan Isän siunasta sinulle, Clara, sekä perheellesi!
Kiitos, että jaksat kirjoittaa ahkerasti.

5 kommenttia:

  1. Tuo Claran vastauskommentti on todella totta!
    Kunhan tämän hetken nuoret vanhemmat sen tajuaisivat eivätkä ajattelisi vain, että sitten aikuisena saa lapsi valita... toki saakin, mutta jos emme tarjoa edes kristinuskoa, Jeesusta, niin on vaikeaa valita...
    Kyllähän me toki haluamme oman arvomaailmamme siirtää
    - ja siksi viemme pienestä pitäen jo lapset/lapsenlapset seurakunnan toimintaan mukaan - ja ainakin rukoilemme, jos emme voi usein tavata...

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä Sirkku, kävin piipahtamassa ja voisinpa vaikka jäädä lukijaksi - sinnekin;) Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Meillä eletään kahdella eri arvomaailmalla, ja paljon olen tuohon "lapsi saa itse valita aikuisena"-kommentointiin törmännyt. Meillä tuntuu tenavat tekevän valintaa jo paljon aiemmin... Itse olen mahdollisuuksien mukaan vienyt lapsia seurakunnan juttuihin mukaan, ja omista näkemyksistäni noille kertonut. Ja sitten taas toisaalta on esitelty sitä tieteellisempää puolta, jota meillä toinen näkemys edustaa. Aika suloisesti on lapsille muodostunut ihan oma näkemys, joka on sekoitus näitä kahta.

    VastaaPoista
  4. Hyvin on Clara vastannut.
    Tietysti haluamme viedä lapsemme hyviin paikkoihin.
    Mistä lapsi osaa valita jos ei ole virikkeitä.
    Ihanaa että on ihmisiä kuten Clara jotka uskaltaa ja osaa vastata.♥

    VastaaPoista
  5. Kiitos vinkistä!
    Vanhempien tehtävä on tarjota lapselle erilaisia kokemuksia ja elämyksitä - teatterista urheiluun ja musiikista askarteluun. Lapsella on siten aikuistuessaan kädessään kuin paletti, jolta hän poimii omaksi ja tärkeäksi kokemansa asiat. Ja kyllä uskonto on yksi länsimaisen kulttuurin kulmakiviä niin musiikissa, taiteessa kuin kirjallisuudessakin.

    VastaaPoista