Äitinäolo

25 vuotta täytyy olla äiti, ennenkuin ymmärtää yhden äitiyden perusolemuksen: äidin tehtävä on tehdä itsensä päivä päivältä tarpeettomammaksi. Jo vain: "tarpeetto-mamma"...
Mutta ajattelepa vain äitiä vastasyntynyt sylissään: hyvin kiinteää ja kokoaikaista on äidin läsnäolo vastasyntyneen kanssa.
Ajattelen itseäni parikymppisen itsenäistyneen lapseni äitinä. Tehtäväni on olla tarvittaessa läsnä ja apuna, enimmäkseen myötäelävänä kuuntelijana ja kannustajana. Neuvot on neuvottu, ohjaukset ohjattu, suuntaa näytetty. Suuri ilo on nähdä, että äidistä täysin riippuvainen vastasyntynyt on varttunut oman tiensä valitsijaksi, vastuunkantajaksi, työn tekijäksi.
Ei äiti ajattele uravalintaa tehdessään, kuinka pääsisi helpommalla äidinpestistään. Mutta välttämättä se vaihe, kun äidistä on tullut taustavaikuttaja, ei ole äidin sydämelle se helpoin. En helppoutta tavoittelekaan, mutta alkukantainen mielipide näyttää olevan äiti-ihmisille kaikkialla olennaista: haluaisi säästää jälkeläisensä kovin raskailta kokemuksilta, toivoisi heidän oppivan kantapään kautta vain joitakin asioita.

On turvallista olla taustatukiäiti, kun äidin taustatuki ja peruskallio on Jumalassa. Ei tarvitse nojautua omaan ymmärrykseensä eikä omiin voimiinsa. Voi luottaa siihen, että esirukoukset lasten puolesta kantavat heidän elämässään.
. . .

Syvällisten pohdintojen vastapainoksi käsilläolevaa, elettävää elämää.
Mies tuli aamuyöllä kävellen varikolta kotiin. Oli hoitanut hillitöntä hammassärkyään reippaalla kävelyllä ja jääveden juomisella. Kotiin päästyään oli särky lakannut ja mies pääsi viideltä nukkumaan. Sain hänelle onneksi tälle päivälle päivystysajan ja onneksi miehellä on tänään vapaapäivä.

Illansuussa on kristillisen koulun joulujuhla. Siitä on muodostunut minulle viime vuosina joulun avaus. Juhlassa on oppilaiden esityksiä, paljon yhteistä laulua ja tänä vuonna oppilaat esittävät kuulema myös Reksin tekemän laulun. ("Rex" on vakiintunut puhuttelunimi koulun Jan-rehtorista.) Juhla huipentuu nyyttäripuffettiin ja täydellisen ihanaan seurustelun sakramenttiin. Kun paikalla on viitisenkymmentä perhettä herkkuineen ja kaikki kootaan yhteiseen pöytään, on perusajatus se, että "juhlitaan niin kauan kuin syötävää riittää". Juhlaa siis odottaa yhtä suurella innolla niin lapset kuin aikuisetkin.
Ennen koulun joulujuhlaa pistäydyn pikimmiten työpaikkani joulupuurolla. Ajattelin, että vaikka kyseessä on suuren työnantajan tarjoama joulumuistiainen työntekijöilleen, niin ikävältä tuntuisi järjestäjästä, jos kukaan ei viitsisi nähdä vaivaa tulla paikalle. Työnantajani konttori kun sijaitsee vielä reippaan kävelymatkan päässä metropysäkiltä.

Suloisen naapurinpapan pyykit kiikutan nyt kuivuriin, jotta hän saa iltapäivällä vaatteensa takaisin. Sydäntä vihloo, kun vanhan voimat hupenee, selkä käy kumarammaksi ja riippuvaisuus ulkopuolisten avusta kasvaa päivä päivältä.

Pidetään tänään rakkaistamme oikein hyvää huolta.