Helsingissä maa valkoinen

Koska asumme ihan rannan tuntumassa, on tämän syksyn (toden totta: tämä vuodenaika tuntuu minusta edelleen syksyltä) lumisateet olleet lyhyttä iloa lapsille. Mikä tänään on tullut valkoisena maahan, on viimeistään huomenna valunut vetenä viemäriin. Mutta tämänaamuinen lumi on vielä täpärästi maassa, vaikka mittari on kohta lämpöasteilla.
Helsingin talviin tottuneena asennoidun vuodenkiertoon niin, että heti uudenvuoden jälkeen alkaa kevät. Talvi ei todellakaan ole tänne vielä tullut. Sen huomaa siitäkin, että olen kulkenut ulkona crokseissa ja villasukissa lukuunottamatta kahta päivää, kun en kehdannut lähteä kesäkengissä kouluun. Mutta tarkenemisen puolesta on oikein hyvin pärjännyt ilman talvikenkiä.

Eilinen joulutori lähikoululla oli meille virkistävää vaihtelua. Toki paremman tilin olisin tehnyt ottamalla vastaan ne kaksi tarjottua työvuoroa, jotka jouduin hylkäämään myyjäisten takia, mutta lasten ilon takia myyjäisiin meno kannatti. Kaisalla, Saaralla, Miikalla ja Anne-Marilla oli omat myyntinsä samalla pöydällä leivonnaisteni ja glögipullojeni kanssa. Tuollainen pieni kirpputori on lapsille oikein sopivaa harjoittelua, kun pitää neuvotella hinnoista, jutella vieraiden ihmisten kanssa ja laskea vaihtorahoja. Hinnoittelu ja tinkiminenkin on taitolajeja ja oli hauska huomata, kuinka lapset harjaantuvat niissäkin.
Heräsin eilen kuudelta leipomaan ja ehdin ennen kymmentä tehdä kuusi leipätaikinaa ja paistaa leivät. Leivän resepti syntyi ihan huomaamatta ja lopputulos oli omastakin mielestäni onnistunut. Käytin ruis- ja spelttirouhetta reilusti, alustin taikinan kahteen kertaan ja annoin nousta kunnolla. Vaikka leipää kehui ostajatkin, niin se, että 13-vuotias poika pyytää leipomaan samaa leipää uudestaan, saa minut vakuuttuneeksi.

Loppusunnuntain ohjelma on väistämättä lihastenttiin lukemista. Mies lähti illaksi töihin, niin uskoisin malttavani lukea. Pyykkikasat eivät ole mikään vaihtoehto lukemiselle, mutta miehen kanssa keksin korvaavaa tekemistä ihan loputtomiin. Jopa roskien vieminen yhdessä tai pyykin kuskaaminen kuivuriin on hauskempaa kuin tenttiinluku. Nyt on roskat viety, kuivuri täytetty ja blogikin päivitetty. Tekosyitä lukemisen välttämiseen ei siis enää löydy.

(Pikkuveli teki yritykseni kotisivut, joita voitte käydä vilkuilemassa: http://www.koto-hieronta.fi/.)