Helena Jouppila ja Sanna Wallenius ovat kirjoittaneet ajatuksia herättävän kirjan "Jouppilan nelosten" sisarussarjan elämästä eritoten sisarussarjan tyttären, Helenan, näkökulmasta ja hänen kokemuksiinsa perustuen.
Vuonna 1951 Suomessa syntyi nelosvauvat, jotka olivat maan ensimmäiset hengissä selvinneet. Julkisuusmylläkkä kulki perheen rinnalla liki lasten aikuistumiseen asti. Kirja kertoo kiihkottoman rehellisesti, mitä julkisuuskuvan takana oli ja mitä perheen ulkopuoliset eivät voineet kuvitellakaan.
Lukijan myötätunto on Helenan ja hänen veljiensä puolella kiistatta. Helenan vahvuus ihmisenä tulee ilmi anteeksiantavana suhtautumisena, kun hän ilman kiihkoa ja katkeruutta pystyy muistelemaan ja kuvailemaan kokemuksiaan.
Kirja on myös oiva ajankuva. Lasten rooli perheessä, puhumisen kulttuuri ja tunteiden ilmaisu tulivat murrokseen vasta näiden lasten aikuistumisen aikoihin.
Suosittelen kirjaa lämpimästi elämäkertojen ystäville, pohjalaisesta maaseutuelämästä kiinnostuneille, lasten kanssa työskenteleville ja äideille.
Voi vain kuvitella, millaisen sisäisen taistelun Helena Jouppila on käynyt, kun on antanut kipeiden muistojen nousta pintaan kirjoittamistyön myötä. Lukijaa sykähdyttää hänen anteeksiantava ja ymmärtävä suhtautumisensa tapahtuneisiin asioihin ja niihin myötävaikuttaneisiin ihmisiin.
Kiitos, Helena Jouppila, kun rohkenit kirjoittaa ja synnyttää tämän raskaan historiasi kirjan, joka kuitenkin valaa meihin lukijoihin käsittämätöntä elämänuskoa, mikä nousee vaikeuksista huolimatta - joskus myös niistä johtuen.
