Ajaen leipä tulevi

Lyhykäisesti katsaus bussinkuljettajakaljumiehen elämään.
Viime yö linjalla 01N sujui ihan normaalin kesäviikonlopun tapaan. Hirmuisesti matkustajia ja jos päihtyneitä ei saisi ottaa kyytiin, kuljettajat ajelisivat tyhjillä vaunuilla. Joku matkustaja oli jopa autoon noustessaan onnistunut tyhjentämään vatsansa sisällön kuljettajan käsivarrelle, puoliksi kuljettajan koppiin ja auton etuosaan lattialle. En käynyt kyselemään tarkempia yksityiskohtia mieheltä, koska työpaidankin laitoin pesukoneeseen nenästäni kiinni pidellen.
Huomiseksi aamuksi onkin sitten luvassa kivaa, kun esimies pyysi miestä aamuksi ylitöihin. Välillä ehtii käydä kotona hakemassa evästäydennystä ja sitten jatkuu omalla vuorolla. Tiistaita ja keskiviikkoa mies odottaakin suurella jännityksellä, kuinka hulppeat ylityöt "komennus" hänelle saa rakennettua.

Miehen työvuorolistat ovat minusta vähintäinkin kummallisia. Joku aika sitten tuli voimaan "säätämys", että työpäivän pitää alkaa ja loppua samasta paikasta. Ihan hyvä tietysti niiden kannalta, jotka joutuvat tulemaan töihin omalla kulkuvälineellään. Esimerkiksi tänään miehen kohdalla tuo sääntö tarkoitti sitä, että työaika alkoi varikolta palkallisella kahvitauolla, mutta ajo alkoi muutama kymmen minuuttia myöhemmin naapurikaupungin puolelta, Espoon Leppävaarasta. Eli oikeasti mies matkusti kotoaan suoraan sinne Leppävaaraan kahvitauon ollessa vain muodollisuus työvuorolistassa.
Toinen kummallisuus (minun mielestäni) oli ruokatunnin ajankohta. Ruokatunti alkoi  1h 32min työajan alkamisen jälkeen. Varmaan siinä kurniva nälkä ehtii kuljettajalle penkillään tullakin.
Eihän tällaisilla seikoilla oikeasti ole mitään merkitystä niin kauan, kun töitä riittää ja palkka juoksee.Täytyy myös muistaa, että työvuorot rukataan lähes 1200:lle kuljettajalle ja lain kirjain täytyy täyttää jokaisen kohdalla. Mutta ennen vanhaan varikoilla oli täpäkät varikkosihteerit, jotka lyijykynän kanssa tekivät jokaiselle kuljettajalle omat työvuorolistat ja laskivat ajotunnit ja ruokatauot ja vuorot tuli ajettua silloinkin. Saattoipa jopa olla, että tarkemmin kuin nykyään.
Hartaasti toivon, että Helsingin kaupungilla riittää tahtoa pitää kiinni perinteikkäästä, omasta bussiliikenneyhtiöstä. Nykyisillä kalustovaatimuksilla, henkilöstökustannuksilla ja polttonesteiden hinnoilla ei tuon suuruusluokan yritys selviä ilman kaupungin suoranaista tukea. Monet kuitenkin ovat sitä mieltä, että Helsingin kaltaisessa kaupungissa bussiliikenne kuuluu asukkaiden peruspalveluihin.
Ja aika monen bussinkuljettajan perheelle työ yhtiössä tuo maukkaan leivän pöytään.