Kenianterveiset

Päivä alkoi ihanasta pysähdyksen hetkestä, kun kaikki juuri heränneet lapset istuivat vierekkäin parvekkeen sohvalla ja katselivat hiljaa ja nauttien sadetta ja kuuntelivat ukkosen ääntä. Ihana sade oli kuin alkusoitto päivälle; se muistutti meitä taas siitä, kuinka etuoikeutettuja saamme olla, kun koko kesän olemme saaneet vuoroin sadetta, vuoroin poutaa.

Ajattelemisen aihetta saimme yhden lapsen opettajan lähettämästä sähköpostiviestistä ja kahdesta puhuttelevasta kuvasta.
Opettaja on ollut kesän ajan Keniassa. Kuivuus tekee ihmisten elämästä hyvin vaikeaa. Ruuasta on todellista pulaa.
(Toissailtaisissa uutisissa kerrottiin, että kolmannes Somalian asukkaista kärsii vakavasta aliravitsemuksesta. Kuivuus alkaa kärjistyä suuriksi ongelmiksi.)
Opettajan lähettämissä kuvissa oli lasten maissipuurokuppeja ja toisessa kuvassa kaksi nauravaa pikkupoikaa  leikkimässä vanhoilla autonrenkailla.
Tekstin luettuani ja kuvat katsottuani tuli tunne, että oma ruokalautanen piti kaapia hyvin puhtaaksi.

Viidentoista minuutin varoitusajalla lähti mies tänään ylitöihin. Onneksi olin juuri saanut jotakin ruokaa valmiiksikin, ettei tarvinnut syömättä lähteä. Kaupasta juoksin hakemaan tuhdit eväät, kun vuoro saattaa kestää kahteen asti yöllä.

Kiitollinen mieli tänään sateesta, ruuasta ja työstä.