Kun luin aamulla eiliseniltaisen vuodatukseni johdosta vastaanottamani kannustavat kommentit, tuli olo, että ollaan vaan tyytyväisiä siihen, mitä nyt on. Meillä kun on taipumus liian paljon haaskata elämästä johonkin muuhun olotilaan haaveilusta ja unohdamme keskittyä nauttimaan siitä, mitä on. Mutta niin kauniisti osasitte lohduttaa, että aamuni alkoi oikein onnellisena.
Postin sedät toivat minulle sen pakastimen ja kohta pääsen siirtämään kylmiön pakasteesta tavaraa uuteen, että pääsen sulattamaan lähes umpeenjäätynyttä kylmiön pakastinta. Totesin, että oikein hyvään aikaan pakstin tuli hankittua. Ruoholahden S-marketissa alkaa 15. elokuuta iso remontti ja sitä ennen siellä pidetään tyhjennysmyynti. Yleensä jotakin ostettavaa hyllyistä löytyy vielä loppuunmyynnistäkin. Nyt kauppaan ei enää tule uutta tavaraa kuin tuorepuolelle, joten tyhjiä hyllyjä on jo paljon. Lupaan tiedottaa helsinkiläisiä sitten lähempänä aikaa, kuinka hyvällä alennuksella tuotteet myydään. Arvaukseni on, että torstaina ennen lopetusmaanantaita alennusprosentti on 30. Jos niin on, sillä alennuksella kannattaa seudun edullisimmasta kaupasta ostaa lähes kaikkea, mitä normaalistikin ostaa ja käyttää.
Maatalouskoululainen leikkii teiniäitiä oikein kunnolla. Kävi hakemassa Melskan yökylään ja on nyt hoitanut, syöttänyt, paaponut ja sylitellyt pientä.
Huomasin taas kerran, kuinka lapsiluvun kasvaessa perheenäidin työtaakka käytännön tasolla helpottuu.
Isot tytöt ovat tänään hakeneet kaupasta ruokatarvikkeita, laittaneet syötävää ja houkutelleet pieniä syömään.
Isot pojat huolehtivat pienien hygieniasta. Ei tarvitse kuin puolen tunnin sählymatsi päiväkodin katoksen alla, kun isoveljet pitää huolen siitä, että pienet hikikallet käyvät suihkussa pesuaineen kanssa ja vaihtavat vaatteet.
Kun Tirtetta oli kadonnut pihaleikeistään johonkin, eikä ollut täyttä varmuutta siitä, oliko hän naapurin kaverin luona pistäytynyt käymään, juoksee isoveli oitis tarkistamaan, että Tirtetta on tallessa. Minun tarvitsi vain sanoa, "minnekähän Saara on mennyt pihasta, onko kukaan nähnyt?"
Kaksi poikaa isommasta päästä ilahdutti minua hyvin pienellä, mutta lämmittävällä eleellä. Kun pakastin tuli paksuun styroxpakettiin käärittynä, kävin sanomassa isojen poikien ovella, voisitteko auttaa minua yhdessä hommassa. Toinen poika oli tietokoneen äärellä, toinen pleikkaripelin. Kun sain pyyntöni lausuttua, kumpikin poika ponnahtaa pystyyn ja on valmiina palvelukseen. Viidessä minuutissa saimme yhdessä nostettua pakastimen styroxlevyn päältä pois.
Tuollaiset pikkuasiat jää hyvin äitien mieleen ja kun äiti seuraavan kerran menee kauppaan, hän kysäisee pojilta, mitä haluatte kaupasta.
Hyvä mieli tuli siitäkin pikkuasiasta, kun roskisreissulla löysin roskahuoneesta oivallisen litran vetoisen kannellisen teräskattilan. Kunhan sen Cifin kanssa kiillotan, on kapioidenkerääjätytöt kyselemässä, kuka sen saa.
Päivän huippuhetki taisi olla lapsenlapsen hämmästynyt: "Ooh! Mummo!" kun tuli keittiöön ja näki mummon syömässä.
Pappa-Senilix on töissä ja Mummo-Smirgeline jatkaa tiski- ja pyykkihommia pappaa ajatellen.
Minäkin olen "leikkinyt" pienillä teräskattiloilla kolme viikkoa. Aikas suloista.
VastaaPoistaTodellista tarvetta ei kyllä ole, olen kuitenkin ottanut sen tehtäväkseni. Prinsessana olo koko päiväisesti ei oikein istu minuun :)
Ja äiti sitten tietää sen, että otan kattilan mustiliaan puurokattilaksi?
VastaaPoistaKyllä, Maria V., aika hyvältä vaikuttaa sinun uusi emännyyspesti. Käykää nyt vielä malliksi mustikkametässä, niin nähhään, mitä sieltä kahteen pekkaan löytyy. Teidän kalaruoka oli kyllä, sanoisinko, kadehdittavaa herkkua.
VastaaPoistaMinni: Eikö sulla raukalla ollu viime talvena Mustiljassa puurokattilaa?! Vai keititkö sen paistinpannulla?
Joka tapauksessa mamma antaa sulle minkä vaan kattilan mukkaaan. Täytyyhän lapsraukan puuroo saaha.
Sinulla kuulostaa olevan aivan ihania, hyvinkasvatettuja lapsia!! Ihan kiinnostuksen vuoksi kysyn, että onko he koskaan hankalia, tappelevatko keskenään ja miten toimit hankalissa tilanteissa? Minä kun en välillä meinaa selvitä kahdesta pojastakaan kunnialla ja sinulla lapsia on niin iso lauma.. (meillä siis tytöt on ihan ok, ei heidän kanssa ole ongelmia, mutta nuo pojat... ou nou!!) Blogiasi lukiessani olen todella tykästynyt kasvatustyyliisi!! Ja luen tosi mielelläni kaikkia juttujasi noista lapsi-asioista.
VastaaPoistaHeli, minulle on vuosien mittaan muodostunut käsitys, että suuressa perheessä aina jollakin on uhmaikä, murrosikä tai muuten vain hankala päivä.
VastaaPoistaPäivät, jolloin joudun laittamaan kaiken kasvattajan huumorintajun likoon, on meillä aika usein lähtöisin puutteista perushoidossa (ja mikä äiti olikaan koulutukseltaan..).
Eli: jos kaikki ovat lähteneet ajoissa nukkumaan, nukkuneet riittävästi, syöneet riittävästi ja välillä juosseet ulkonakin, niin pahemmilta kahnauksilta selvitään. Kaikki ovat jo alkaneet vähitellen tottua siihen, että kun on ahdasta ja monta asuu samassa huoneessa, täytyy toisen yksityisyyttä kunnioittaa.
(Jos isoveljet nukkuu, niiden huoneeseen pääsee pelaamaan pleikkaria vain, jos antavat luvan. Tai: jos joku haluaa nukkua päiväunet, pienet leikkii toisessa huoneessa.)
Jokainen on myös kantapään kautta oppinut, että jääkaapista löytyvät herkut saattaakin olla veljen, vaikkei niissä nimeä aina luekaan.
Tavallisin puhelinsoitto, mihin naapurin mummolla pistäytyessäni vastaan, on "saako kylmiössä olevaa limua ottaa, vai onko se jonkun?"
Suurimmat ja kovaäänisimmät riidat syntyy siitä, kun kolme nuorinta poikaa pelaa pihalla sählyä ja ovat liian nälkäisiä tai väsyneitä. Yksi poika on pomottaja, pienin on vastaaninttäjä ja kolmas ei suosiolla anna periksi.
Kyllä minä joka kerta pojille rähjään, kun tulevat ison huudon kanssa sisälle, että ketkään toiset ipanat tässä talossa ei tappele niinkuin te. Ja seuraavalla viikolla on sama huuto uudestaan.
Jos mukana on joku kolmesta isosta veljestä, peli on yhtä auvoisuutta ja yhteiseloa ja isoveli huolehtii tiukalla päättäväisyydellä pikkupojat ja pelivehkeet kotiin ja katsoo, että jokainen suorii samantien suihkuun.
On heillä suloista palvelusten vaihtoakin. Yksi isoveli on kuuluisan laiska voitelemaan leipiään. Jos äiti ei ehdi tai viitsi, isoveli sanoo näppäräsormiselle pikkuveljelle, että "jos voitelet mulle leivän, saat pelata tunnin mun huoneessa".
Suloistahan tuollainen äidistä on , eikä mitään pikkuveljen simputusta.
Yhteenvetona kuudesta pojastani ja seitsemästä tytöstäni sanoisin, että ovat keskivertaisen ihania lapsia meille. Täysin korvaamattomia.
Kyllä kasvastustyylisi on ihailtavaa, ja hyviä vinkkejä saa ainakin tämä "aloittelija". Ihania lapsia teillä. ♥
VastaaPoistaMeillä on jonkin sorttista kränää ja kiukkua ja uhmaa nyt molemmilla pojilla joka päivä,.. ja kyllä vaan tuntuu välillä että eikö sanojani kuunnella ollenkaan..? ;) Neuvottomuuden tunne pistää välillä ihan voimattomaksi, mutta kaipa tässä oppitaan. :)
oon aika uus lukia.. lookin kautta löysin sinut.. tykkään kovasti tyylistäsi. tv aiti pohjoisesta
VastaaPoista