Olin juuri tullut naapurin tädiltä siivoamasta, istunut kuivettuneen pizzanpalan kanssa hengittämään penkille ja ihmetellyt totaalista hiljaisuutta huushollissa, kun miehen avaimet kilisee ulko-ovella ja hän Tirtetta vanavedessään kiirehtii sisälle.
- "Puolen tunnin päästä on ajoonlähtö Ruskeasuolta".
Olimme siis siihen asti varautuneet varovaisesti isin vapaapäivään, isikin oli Tirtetan kanssa pihalla. Olin juuri laittanut miehen työhousut nurinpäin käännettynä pesukoneen eteen, mutta en onneksi ollut ehtinyt lykätä niitä koneeseen.
Pakkasin vesipullon, omenia ja pienen haukkapalan reppuun, mies veteli työvaatteet päälleen ja kaksi minuuttia sisälletulonsa jälkeen oli valmis lähtemään töihin. Joku äkillinen varamiehen tarve toi miehelle ylityöpäivän ihan yllättäen. Hän lähti hyvillä mielin töihin, Tirtetta jäi hyräillen keittiön penkille siirtelemään Prinsessavihkon siirrettäviä tarrakuvia ja en minäkään ollut yhtään pahoillani, vaikka ehdin nähdä miestä tänään vain vilaukselta.
Työvuoro loppuu kuulema puolilta öin.
Olen taas tässä suurperheen kotiäidin onnellisessa tilanteessa, että en kärsi työn puutteesta enkä pitkästymisestä. Yritän vain ajatella järkevästi, onko viisainta paeta ensin ruokakauppaan, koska jos tarraan tiski-pyykkihaasteeseen, olen kohta kuin hyppyapina, kun yksitellen sisälletulevat elämänongelmaiset tarvitsevat ÄIDIN apua pulmiinsa. Yleisin sana, mikä täällä lausutaan astuttaessa ulko-oven kynnyksen yli, on "äiti".
Tirtetta ratkaisi ongelman. Hän näyttää kädessään kolmeakymmentä senttiä, jotka oli saanut naapurin papalta.
- "Lähdetkö mun kanssa S-markettiin ostamaan jotain?"
Sanoin hänelle, että tosi hyvä idea. Me lähdemme nyt ostamaan jotain. Jatketaan muita hommia sitten.
Onko ihanampaa sanaa kuin Äiti! Ja mika ihanampaa kuin etta lapsi saa siihen vastauksen äidiltään.
VastaaPoistaMutta ihana Tirtetta, joka "pelasti" sinut kauppamatkalle ;).
Teillä on näköjään sama, kun meillä ovelta tytöt huutaa aina äiti. Olen koittanut sanoa, että tulee keittiöön niin siellähän äiti usimmiten on. Mutta joskus harvoin kun haluaisi päiväunet vetäistä niin jurppii kun heti kuuluu "ÄITII"
VastaaPoistaKyllä se niin on, että "äiti" on maailman kaunein sana!
VastaaPoistaTuula: Kaiken lisäksi eksyimme ensin jäätelölle ja pirtelölle Mäkkiin.
VastaaPoistaSitten huomasimme S-marketin aulassa olevassa kukkakaupassa kyltin "remonttiale, kaikki - 50%"
Saimme parilla kympillä mummolaan neljä järisyttävän ihanaa "kukka+sisustuspuujuttua", joita nyt ilman kuvaa on hankala selittää. Semmoisia puu+lasi härveleitä, joihin lisätään kukka.
Joka tapauksessa sellaisia, että Maatalouskoululaistyttökin hamusi niitä saada.
Toimme ne siis välillä kotiin ja selvisimme sitten vasta kauppaan.
Tupu: Meillä tuon "äiti-kiljumisen" lisäksi kaikki asiat pitää aina kysyä äidiltä, vaikka isi seisoisi vieressä ja voisi antaa uloslähtöluvan ihan yhtä lailla.
Sirkku sama täällä- mä vastaan kyselijöille takaisin että montakos aikuista meillä täällä on ja sit kun muksut vastaavat että 2, niin kysyn että voisiko siltä toiseltakin välillä kysyä. Se on se lähivanhempi aina etusijalla, kun mieheni hoiti lapsia kotona niin silloin eka sana oli aina isi..Saako muuten udella vai lukeekohan jossain minkä ikäinen teillä on nuorin lapsi?Siis onko teillä vielä vaippaikäisiä?
VastaaPoistaEt sinä, Kati, utele.
VastaaPoistaMeidän nuorin, Saara, täyttää lokakuussa jo 5 vuotta. Vaipanvaihtoon pääsemme, kun vanhimman tyttären tytär tulee meille päivähoitoon vanhempiensa työpäivien ajaksi. Ei nyt ihan tuo helpotusta vauvakuumeeseen, kun hänkin tulee syyskuussa jo 2, mutta onpahan pieni kuitenkin.