Kyllä mammaa vähän nolottaakin

Tulen rauhoittelemaan itseäni tähän henkiseen jalkapuuhun. Tarkoitan, että kun muotoilee sanoiksi kokemansa, kokemus todennäköisesti alkaa vaikuttaa hyvin vähäpätöiseltä, ehkä jopa hiukkasen huvittavaltakin.
Istuin tässä äsken vilkuilemassa toisten kuulumisia. Jätin homman kesken ja menin nykimään lukittua ison vessa ovea tarkoituksenani toimittaa niitä asioita, joita varten sellaisia neliöitä asuntoihin haaskataan. Koska vessassa selvästi oli joku muu, kuin alkuperäisen käyttötarkoituksen mukainen toiminta käynnissä, ryskytin ovea ihan kunnolla ja avaamista nopeutaakseni huudan vielä pelottelulauseen "minulla on kauhea kakkahätä". Sieltä oven takaa kuului aikamoista säpinää ja muovisankojen kolinaa ja kalpeanaamainen, likomärkä poika (alushoususillaan) avaa oven pälyillen siihen malliin, että mammavaistot kertoivat heti jotakin luvatonta olevan meneillään. Hirveän vakavaa luvatonta ei kymmenen vuoden korvilla olevat pojat edes keksi tehdä, mutta vesi-ilmapallot ovat olleet meillä pannassa ties kuinka kauan. Ja niitähän siellä tehtailtiin ämpärikaupalla.
Juuri äsken olin kuullut, että talon Huutajamummo oli nostanut pihalla äläkän vesi-ilmapallojen riekaleista. Totesin siihen mielessäni, että rähiskööt rauhassa muiden lapsille, meillä ei niitä onneksi kenelläkään ole.

No sieltä vessasta luikahti yksi kappaletta meidän poikia karkuteille ja se toinen, vastuuntuntoisempi jäi selvittelemään, miten on mahdollista, että meille on ilmaantunut tuollainen määrä noita kiellettyjä, vaikka minulta ei ole kysytty lupaa. Samalla kun pauhaan selitystä asialle, leväytän leveän pyrstöni pytylle aikomuksenani hoitaa se asia, jonka takia olin ovet ryskyen siihen paikkaan tullut. Se vastuuntuntoinen poika alkaa väännellä epätoivoisesti käsiään ja selvittää ilmapallojen kuuluvan naapurin pojalle ja "muuten se naapurin poikakin on tuolla saunan puolella..." saa sydän kurkussa minulle sanotuksi.
Samassa se naapurin poika pistää päänsä lauteiden alta ja kuulen kiekaisevani hyvin lujaa ja korkealta. Enhän minä alta kaksikymppisiä naapurinkaan poikia pelkää taikka arkaile, mutta en nyt järin mielelläni istuisi vessanpytyllä heidän nähtensä. Poikaparka siristelee silmiään ja ei kai ole uskoa näkemäänsä, mutta ymmärtää kuitenkin ruveta tekemään lähtöä, kunhan ensin löytää ilmapallotynnyrinsä saunamme lauteiden alta.
Kun naapurin poika sulkee ulko-oven, muistutan hitaasti ja rauhallisesti omia poikiani, että edelleen on voimassa määräys, että minulta kysytään lupa, ennenkuin kaverit tulee meille sisälle. Kai tilanne kaikenkaikkiaan oli ollut hieman järkyttävä, koska vanhempi poika pillahti ihan oikeaan itkuun, kun asian koko karmeus hänelle paljastui.
Hoh-hoijakkaa sanoo yksi jos toinenkin lukija, jotta on sen muijan jutunjuuret jo aika tiukassa, kun pitää omat vessareissunsakin jo täällä selostaa. Sanon vain hyvin psykologisesti, että tällaiset tapaukset kuvastavat hyvin konkreettisella tavalla, kuinka epätavallisiin tilanteisiin saattaa viaton suurperheen äiti tavallisena arkipäivänä joutua.