Sokerivaras kirkossa ja huonon omantunnon mustikat

Maatalouskoululainen nukkuu kanakopin kokoisessa huoneessa isosiskonsa kanssa. Heillä on tietysti kerrossänky, koska muuten huoneeseen ei muuta mahtuisikaan. Maatalouskoululainen nukkuu yläpedillä ja  sängyn vieressä on komero, jonka päälle hän on kerännyt kaikkea tarpeellista tavaraa. Tarpeellista alkoi kertyä puolimetrinen pino ja vihjaisin tiukkasävyisellä äänellä, kun lapsi tuli mummolasta, että kaapin päällinen että sisäpuoli olisi syytä siivota.
Tänään hän sitten tarttui toimeen jo heti aamupäivän puolella. Ilta lähenee loppuaan ja lapsi kävi äsken ilmoittamassa, että kaapin päälystä on siivottu. Oli hän toki pyyhkinyt teipinjälkiä seinistä ja saanut lakanansa pyykkiin. Mutta jos joskus perustan siivousfirmaa, tuo lapsi jää kyllä mamman firmaan palkkaamatta. Sitten kun mummolan metsään istutetaan puuntaimia, palkkaan hänet kyllä. Positiivista asiassa on se, että annettu siivoustehtävä on nyt puoliksi suoritettu. Hyvällä tuurilla huomenna selviää kaapin sisuksista puolet. Kokonaan hän ei ehdi sitä huomenna siivota, koska kaappiin on survottu kaikki se muuttotavara, minkä hän keväällä koulun loppuessa asuntolasta kotiin rahtasi.

Tirtetta tuli äsken hyvin huolestuneena luokseni. Hän oli eilen isin kanssa kirkossa ja nyt muistui mieleen kirkkoreissulta jotakin, mikä sai hänet mietteliääksi. Kirkossa olleet pojat olivat "varastaneet sokeria kirkossa".
Kirkon sivusalista pääsee keittiöön ja sivusalissa lapset saavat leikkiä, jos eivät jaksa istua ison salin puolella.
Varmaan keittiön sokeriastia oli poikia houkuttanut. Tirtetan ilme kertoi, että hän ei voinut millään käsittää sen laatuista laittomuutta.

En kauaa miettinyt, kun Jorin Tori Ruoholahden kauppakeskuksen edessä myi viiden kilon mustikkalaatikoita kolmella kympillä. Marjat olivat suuria ja puhtaita ja kerätty kuivasta metsästä. Marjojen alla laatikossa ollut voipaperi oli marjojen oton jälkeen aivan kuiva, joka on aika harvinaista näillä leveysasteilla marjoja ostettaessa.
Mustikka on (monen muun marjan ohella) sellainen marja, että niitä ei koskaan ole liikaa talven varalle. En ikinä ole saanut niin paljoa mustikoita säilöntää varten, että olisin esimerkiksi keittänyt niistä hilloa tai mehua tai kuivannut niitä. Kuivattu mustikka olisi talvella hyvin monikäyttöinen ja mehut sekä hillot olisi harvinaista herkkua. Sen takia olen tänä kesänä potenut suuria omantunnontuskia, kun joskus olen tehnyt kaikkeni, keksiäkseni tekosyitä olla menemättä mustikkametsään. Niinkuin niistä tuskista nyt olisi mitään apua tässä tilanteessa. Mutta jotenkin tuntee huijanneensa itseään, kun metsässä rämpimisen sijaan ostaa valmiiksi rämmittyjä marjoja.