maanantai 25. heinäkuuta 2011

Sokerivaras kirkossa ja huonon omantunnon mustikat

Maatalouskoululainen nukkuu kanakopin kokoisessa huoneessa isosiskonsa kanssa. Heillä on tietysti kerrossänky, koska muuten huoneeseen ei muuta mahtuisikaan. Maatalouskoululainen nukkuu yläpedillä ja  sängyn vieressä on komero, jonka päälle hän on kerännyt kaikkea tarpeellista tavaraa. Tarpeellista alkoi kertyä puolimetrinen pino ja vihjaisin tiukkasävyisellä äänellä, kun lapsi tuli mummolasta, että kaapin päällinen että sisäpuoli olisi syytä siivota.
Tänään hän sitten tarttui toimeen jo heti aamupäivän puolella. Ilta lähenee loppuaan ja lapsi kävi äsken ilmoittamassa, että kaapin päälystä on siivottu. Oli hän toki pyyhkinyt teipinjälkiä seinistä ja saanut lakanansa pyykkiin. Mutta jos joskus perustan siivousfirmaa, tuo lapsi jää kyllä mamman firmaan palkkaamatta. Sitten kun mummolan metsään istutetaan puuntaimia, palkkaan hänet kyllä. Positiivista asiassa on se, että annettu siivoustehtävä on nyt puoliksi suoritettu. Hyvällä tuurilla huomenna selviää kaapin sisuksista puolet. Kokonaan hän ei ehdi sitä huomenna siivota, koska kaappiin on survottu kaikki se muuttotavara, minkä hän keväällä koulun loppuessa asuntolasta kotiin rahtasi.

Tirtetta tuli äsken hyvin huolestuneena luokseni. Hän oli eilen isin kanssa kirkossa ja nyt muistui mieleen kirkkoreissulta jotakin, mikä sai hänet mietteliääksi. Kirkossa olleet pojat olivat "varastaneet sokeria kirkossa".
Kirkon sivusalista pääsee keittiöön ja sivusalissa lapset saavat leikkiä, jos eivät jaksa istua ison salin puolella.
Varmaan keittiön sokeriastia oli poikia houkuttanut. Tirtetan ilme kertoi, että hän ei voinut millään käsittää sen laatuista laittomuutta.

En kauaa miettinyt, kun Jorin Tori Ruoholahden kauppakeskuksen edessä myi viiden kilon mustikkalaatikoita kolmella kympillä. Marjat olivat suuria ja puhtaita ja kerätty kuivasta metsästä. Marjojen alla laatikossa ollut voipaperi oli marjojen oton jälkeen aivan kuiva, joka on aika harvinaista näillä leveysasteilla marjoja ostettaessa.
Mustikka on (monen muun marjan ohella) sellainen marja, että niitä ei koskaan ole liikaa talven varalle. En ikinä ole saanut niin paljoa mustikoita säilöntää varten, että olisin esimerkiksi keittänyt niistä hilloa tai mehua tai kuivannut niitä. Kuivattu mustikka olisi talvella hyvin monikäyttöinen ja mehut sekä hillot olisi harvinaista herkkua. Sen takia olen tänä kesänä potenut suuria omantunnontuskia, kun joskus olen tehnyt kaikkeni, keksiäkseni tekosyitä olla menemättä mustikkametsään. Niinkuin niistä tuskista nyt olisi mitään apua tässä tilanteessa. Mutta jotenkin tuntee huijanneensa itseään, kun metsässä rämpimisen sijaan ostaa valmiiksi rämmittyjä marjoja.

8 kommenttia:

  1. Kävin juuri tänään mustikassa. Ja sanon kyllä ihan suoraan, että olen aivan valmis maksamaan sen 5€ litralta, jos joku niitä mulle myy (yksi tuttu on aina myynyt, ehkä nytkin). Se on suoranainen pilkkahinta siitä työstä, mitä niiden kerääminen on... että ei mitään huonoja omatuntoja. Jotkut kerää niitä ihan himonaan, yli oman tarpeensa, ja minusta on ihan loistavaa, että myyvät sitten pois. Tuo hinta kun todella on ihan kohtuullinen, ei siinä suurille tuntipalkoille kerääjät pääse.

    Niin, se mun saalis.. puolikas ämpärillinen. Ei riitä yhtikäs mihinkään. Ja siihen keräs jo meidän tytötkin jonkun verran.. Aikaa meni ehkä parisen tuntia. Huh huh. En taida mennä toiste, ellei joku todella mahtipaikka eteen avaudu...

    VastaaPoista
  2. Meillä käväs mun Pikkuveli, katsoi mustikkalaatikkoa ja totesi, että jos olisi mustikan tarpeessa, olisi aivan valmis maksamaan 30 euroa jos vaihtoehto olisi mennä itse ne metsästä hakemaan.
    Ehkä mäkin olen unohtanut, miltä tuntuu selässä, kun on ämpärillinen mustikoita kerätty.
    Mutta kuitenkin...
    Katsotaan, mikä ääni on sitten mun kellossa, kun mummolan mustikkametsät avautuu.

    VastaaPoista
  3. Minä tein jo hyvin nuorena päätöksen josta en juurikaan merkittävällä tavalla ole tarvinnut lipsua! (poikkeus: omasta pihasta piirakkamarjat)
    Se oli ja on: Minä en mene mustikkaan sitten kun olen aikuinen, en mistään hinnasta!

    Myöhemmin olen siihen lisännyt: Jos ilmiselvä nälkä uhkaa läheisiäni ja mustikat ovat AINOA vaihtoehto, sitten menen.

    Molempiin päätöksiin olen edelleen tyytyväinen.

    Hienoista kateutta en osannut ottaa huomioon, MIEHEN nuorin sisar kantaa tänäkin kesänä metsästä hurjia määriä nyt mustikoita, muiden marjojen aikana muita!
    Kuitenkaan kateuskaan ei saa minua lähtemään MUSTIKKAMETSÄÄN!

    VastaaPoista
  4. Kävin mustikassa ja siellä oli ÄLYTÖN määrä erinäisiä kärpäsiä, hyttysiä ja mitä lie. Marjoja olisi ollut, mutta en kertakaikkiaan "kärsinyt" olla 1,5 litraa kauempaa siellä. En muista aikaisempia kesiä jolloin näin paljon olisi ollut ötököitä. Offia tärväsin ja olisi pitänyt olla kyllä se "hattu", ettei ne ötökät tuu suuhun. Tykkäisin olla metsässä ja luonnossa, jos vain nuo ötökät olis jossain muualla. :( Ehkä kaivan jostain sen "hatun" ja yritän uudelleen. Niin ja valmiiksi kerätyt marjat on halpoja, jos vain on mistä ostaa ja kohdalle sattuu. Ötököiden takia, ne on arvokkaita valmiiksi kerättynä. t.Marita

    VastaaPoista
  5. Kävin eilen mustikassa, haaveena oli kerätä kilon ämpäri täyteen. Vaan ruotoni mun oli täysin eri mieltä, ehkä puolisen kiloa tai vähän vajaan pystyin keräämään, ennen kuin oli pakko luovuttaa reumapeikolle tämä ottelu. Kantarellejäkin löysin kokonaiset neljä kipaletta. Huomenna aattelin uhmata reumapeikkoo ja lähteä pilleripurkin kera mettään.
    -Krista-

    VastaaPoista
  6. Mullakin menossa erilainen kesä mustikoiden suhteen; mä melkein rakastan mustikoiden poimimista ja se onkin yksi kesieni suurista iloista. Tänä vuonna olen poiminut tasan kahden piiraan marjat ja siihen taitaa jäädäkin.

    Luotan äitini intoon marjastamiseen, eiköhän meidänkin pakkaseen niitä marjoja vielä ilmaannu ;)

    VastaaPoista
  7. Kommenttienne innoittamana taidan käydä huomenna katsomassa Jorin Torilta, josko olisi hyvännäköisiä mustikkalaatikoita myynnissä.(Yksi vielä, sitten ei enää.)

    Tosin: koko talven sai ostaa kaupan pakastealtasta kotimaisia mustikoita 7e kilolta. Kyllä mustikantuskaan nekin kannattaa ostaa.

    VastaaPoista
  8. Minä tykkään ihan hirveästi marjastaa, nimenomaan mustikoita, enkä poimi poimurilla, vaan käsin. Mikä harmi, että tänä kesänä täällä ei sanottavasti ole mustikkaa, muutamaan otteeseen olen metsiä kulkenut, mutta tyhjää olen ämpäriini saanut.
    Sentään tulee kalaa mato-ongella, kun marjoja metsästä.

    VastaaPoista