Prinsessamekkopäivä

Mies oli tullut pihalle "haukkaamaan happea". Kysyin, mitä on Helsingin happi. Edelleen keuhoalveolit muistavat mummolan runsashappisen, saasteettoman ilman.
 Sen neljän mummolapäivän aikana kukaan lapsista ei köhinyt, eikä Saarankaan nenä valuttanut vettä. Kaksi päivää kotiintulomme jälkeen on palattu vanhaan elämään: kaksi pojista yskii nukkumaan lähtiessään ja aamulla herätessään, kaikkien kurkku on aamulla kuiva ja karhea ja hengittäminen tuntuu vähintäinkin työläältä enimmän aikaa. Toivottavasti ei kukaan enää ehdi saada astmadiagnoosia ennen vapauden koittamista.
Ilmansaasteiden lisäksi syytän koneellista ilmastointia kaikista näistä oireista ja pitkin talvea pyörivistä hengitystieinfektioista. Olen joskus täällä maininnutkin, että kotimme sijaitsee Suomen liikennesaateiden ykköspaikan "kainalossa". Länsiväylän alkupää Mechelininkadun pienessä syvänteessä on ollut vuosikaudet ilmansaasteiden pitoisuuksien huippukohta ja siitä on kotitaloomme pieni pyrähdys.
No ei tämä elämä nyt ihan noin kurjaa ole, mitä annan ymmärtää. Investoin ruokabudjetista ison loven mansikoihin, koska nyt niitä olisi paras syödä, jos sitä tänä kesänä aikoo tehdä. Naapurin mies kysyi kymmenen kilon mansikkakuormaani katsellessa, että aionko pakastaa vai tehdä hilloa, niin sanoin, että ikinä ei ole meiltä marjoja pakkaseen liiennyt. Ne marjat, mitä raskin kesällä ostaa, menevät visusti massuihin ja talvella syödään, mitä sattuu tuttavien kylmälaukuissa meille kulkeutumaan.
10 kiloa tuoreita mansikoita on minimi, että jokainen saa syödä niin paljon kuin huvittaa. En oikein muutenkaan tykkään asettaa syöntirajoituksia lasten syömisille. Jos joku haluaa syödä aterialla 10 lihapullaa, niin syököön minun puolestani. Minun tehtäväni on huolehtia, että kaikille riittää ja jokainen saa vatsansa täyteen. (Ja anteeksi vaan: jos meillä pidetään karkkipäivä, siis karkkipäivä, ei yhden namun päivä, niin minä ostan 3-4 kiloa karkkeja ja jokainen saa ottaa niin paljon, kuin mieli tekee. Totuus on, että olitpa lapsi tai aikuinen, kun olet syönyt tarpeeksi mansikoita, lihapullia taikka karkkeja, et halua yhtään enempää. Jos budjettini ei kunnon karkkipäivää kestä, sitä ei sitten pidetä ollenkaan. Aina makosammalta ne karkit maistuu, kun on kaksi kuukautta niitä saanut odotella.)

Aamulla kömpi sänkyymme prinsessavarustuksiin laittautunut neljävuotias. Korkokengät (ne höyhenkoristellut) kuulema vähän hankasivat jalkoja ja piti laittaa pinkit tossukat, jotka on niin puhki, että hiekat menee sisälle, mutta se ei menoa haittaa. Isiä hoputettiin aamupalalle ja ulos kävelylle.
Ensimmäisen aamukävelyn jälkeen tulivat sisälle juomaan ja isi valitteli, ettei kukaan ulkona huomaa häntä, vaan Tirtetta varastaa kaikkien huomion.
Sitten lähtivät toiselle reissulle ja olivat ajautuneet kotitalomme pieneen kahvilaan, jota pitää "Pullatäti" ja "Pullasetä". Olivat syöneet yhdessä ison sämpylän ja isi juonut hyvää kahvia ja... Tirtetta saanut ilmaiseksi Pullatädiltä mekkonsa värisen, vaalenapunaisen pehmisjäätelön! Ja kuulema ihan vain sen takia, kun oli niin kaunis prinsessamekko päällä. Massut täynnä herkkuja olivat tallustelleet kotiportille, niin jopa tulee naapurin pappa kolikkopussi kourassaan vastaan ja antaa "lempityttönsä" pinkkiin käsilaukkuun kourallisen kolikoita. Oli kuulema tytöllä NIIN kaunis mekko päällä.
Voi näitä isiä ja tyttäriä.

Arvatkaa, mikä on hermojenlepuutushommaa tällä kelillä: parvekkeen sohvalla leikata ikäloppuja lakanoita matonkuteiksi. Kun sitten rupesin pohtimaan, kuinka paljon työtä ja aikaa kuluu puolitoistametrisen maton valmiiksisaattamiseen ja millä hinnalla sen voisi torilla myydä, että joku kehtaisi ostaa, tulin siihen tulokseen, että perhettä ei sillä hommalla elätettäisi. Niinpä tein johtopäätöksen, että ihan omaksi iloksemme niitä kuteita leikkailemme ja mattoja paukuttelemme, ei ole tarkoituskaan ruveta perhettä sillä hommalla elättämään.

Tänään elätän perhettä mansikoilla ja taidan tarjota jälkiruuaksi uusia perunoita ja paksua jauhelihakastiketta naudan paistista.