tiistai 12. heinäkuuta 2011

Kohokohtia (mies ja mansikkakakku)

Mansikkakakun pohjan jäähtyessä pitää kertoa, että mieheni kävi ruokatunnillaan syömässä eväänsä kotona. Lisäbonuksena sai tuoretta kahvia, lasin porkkanamehua, jäätelöä ja kylmiä pyyhkeitä. Paita oli niin märkänä päällä, että sain kaksin käsin sitä häneltä kiskoa. Perushoitajan taitoja viritelläkseni pyyhin kylmillä pyyhkeillä töihin palaavaa, kun aika ei antanut periksi edes kahden minuutin suihkua. (Olen kuulema hänen maustetyttönsä..)
No joo, maanantaina mies saisi mielenkiintoista ylityötä, kun raitiolinja 4 korvataan busseilla poikkeusreittiä. Oli jo saanut kartan reitin opettelua varten.

Mieheni tämän päivän kohokohta eli "kohis" on pakko kertoa teille.
Olin tulossa puolenpäivän jälkeen naapurin tädiltä ja väänsin jo avainta kotiovessa, kun näin rapun ikkunasta, että kas, mieheni siellä vetelee leukoja pihassa. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja kipaisin sateen tuoksuvalle pihalle lätäköitä väistellen miehen luo. Pihalla on puinen lasten kiipeilyteline ja siinä on sopivalla korkeudella tanko, jossa meidän perheen miehet käy vetämässä leukoja. Siis keskellä ison kerrostalon pihaa.
Tulin siis miehen luo ja sanoin, että tulin hetkeksi seurustelemaan hänen kanssaan. Mies oli käynyt Lapinlahden rannalla pulahtamassa ja reilun tunnin päästä hänen piti lähteä taas töihin.
Seisoimme kiipeilytelineen alla, katselimme toisiamme ja puhuimme vain jotakin puhuaksemme. Tilanne oli hyvin harvinainen, koska yleensä pihalla pörähtää seuraan joko lauma omia lapsia ja lauma naapurin lapsia. Edes huutajamummo ei ollut päivystämässä parvekkeellaan. Ja sade oli lakannut ja leppeä tuuli viilensi mukavasti ihoa. Muutaman minuutin hengähdys ja pysähdys toisiamme ihaillen.

Kun mies pesi keittiössä hetkistä myöhemmin silmälasejaan tehdessään lähtöä työhön, hän sanoi minuun katsoen:
- Se oli tämän päivän kohis, kun sä tulit pihalle mun luo.

En vieläkään saa onnistumaan täytekakun pohjaa. Pellillä makaava rääpäle näyttää epäonniselta pannukakulta, jota olisi paistettu vinossa uunissa. Tarvitaan siis paljon kermaa ja mansikoita.

8 kommenttia:

  1. Pienet hetket ovat niitä tärkeimpiä. :)

    Meilläkin syötiin tänään mansikkakakkua, eikä sekään todellakaan ollut mikään konditorian helmi - makuahan ei ulkonäöllä kuitenkaan saa pilalle! ;)

    VastaaPoista
  2. Onni löytyy arjesta!

    Tässä sulle linkki hyvään täytekakun pohjaohjeeseen http://www.kakkukioski.com/page/Kakun_pohjan_ohje

    Onnistut varmasti!

    VastaaPoista
  3. Se on rakkautta se! <3 Ihanasti sanottu!!

    VastaaPoista
  4. Nimenomaan, se on rakkautta! Aivan ihana hetki teillä, kauniisti myös kirjoitettu!

    Ja mä teen nykyään kakkupohjan sellaisella ohjeella (netistä sen olen jostain löytänyt) että siihen tulee myös perunajauhoja ja muistaakseni kuumaa vettä. Onnistuu a-i-n-a jopa minulta *terveisin toinen vinojen pannukakkujen leipuri*

    eli Kupla

    VastaaPoista
  5. Piharomantiikkaa kerrassaan.♥♥

    Minä teem kakkupojat rullatortun reseptillä.
    Isolle pannulle ja se puoliksi.
    Hyvin aina onnistuu.
    Kokeile.

    VastaaPoista
  6. Tänään tein pohjan isolla pellillä perinteisellä ohjeella iso lasi munia, sokeria ja jauhoja, vähän leivinjauhetta ja vaniljasokeria.
    Välillä teen sillä sienikakun ohjeella, että laitetaan kiehuvaa vettä.
    Välillä maissijauhoa tai perunajauhoa lisänä.
    Nyt olen alkanut vatkata huoneenlämpöisiä munia kauemmin.
    Kuumennan uunia riittävän kauan, ennenkuin laitan pellin/vuokan.
    Lopputulos harvoin miellyttää minua, voi tietysti uunin luukkukin fuskata.
    Mitä epäonnistuneempi minun mielestäni kakusta tulee, sitä enemmän sitä lapset kehuu. Joten olen ajatellut, että olkoon: tulkoon, mitä tulee, kunhan tulee syödyksi.
    Mutta tämänpäiväiset mansikat olikin sitten jo taas veden makuisia ja kirpeitä, että piti lisätä sokeria.
    Nyt pitää loppukakkua varjella, että isi saa aamukahvilla pienen palan.

    VastaaPoista
  7. Voi että, miten romanttista :)
    Arjen romantiikkaa :)

    VastaaPoista