Vadelmapäivä

Mies soitti Rinnekodin päätepysäkiltä. Lämpötila ulkona +30, ilmankosteus 95% ja lämpötila bussin ohjaamossa +55. On kuulema "fantastinen ilma" ja ääni on yhtä innokas kuin juuri Linnanmäelle päässeellä lapsella. Minun oli pakko korjata asennettani, kömpiä laiskan päivänokosilta ja ruveta aihimaan spagettia perheelle ruuaksi.

Mansikkaostos muuttui vadelmiksi, kun vakiomyyjältä oli päässyt mansikkakuorma homehtumaan varastoon. Kosteus ja lämpö yhdistettynä keruunaikaiseen vesisateeseen on ollut mansikan turma.
En ollut vadelmia vielä ostanutkaan ja hyvin maistui lapsille sellaisenaan. Loput, joita ei ole kukaan iltaan mennessä jaksanut syödä, kiehautan sukkelasti sokerin kanssa täytekakun täytteeksi pakasteeseen.
Huomenna tuleekin uusi pakastin, jota nyt pääsee innolla täyttämään.

Maatalouskoululainen otti mukaansa sekalaisen joukon pienempiä sisaruksiaan ja suunnistivat kaupungille "shoppailemaan". Perinteisesti shoppilut menee niin, että kun eivät löydä mieleisiään rättejä mistään kaupasta, menevät johonkin kakkugalleriaan ja ostavat rahoillaan kakkuja ja leivoksia. Ja kuin kirjoitukseni vaistoten, Maatalouskoululainen juuri soitti ja sanoi "kiellä minua ostamasta Daim-kakkua".
En kieltänyt, vaan käskin. Ja sanoin, että älä osta kahta, jotta riittää kaikille, vaan osta yksi itsellesi ja jakele siitä sitten armopaloja eniten ruikuttaville. Miten saatoinkin arvata!

Lasten toinen mummo, Haagan mummo, kävi tänään synttärikäynnillä niiden kolmen heinäkuisen syntymäpäivän johdosta, joita lapsemme viettävät. Hänellä on kaunis tapa muistaa lastenlapsiaan rahalahjalla syntymäpäivinä. Olen sanonut hänelle lukuisia kertoja, että lopeta hyvä ihminen tuo homma, johan kaikki eläkkeesi menee lasten synttärilahjoihin. Hänellä kun on toista kymmentä lastenlasta myös meidän perheen ulkopuolellakin. Ja taitaa Haagan mummo muistaa vielä lastenlastenlapsiakin syntymäpäivinään.
Ymmärtänette oikein hyvin meidän lasten innon mummon käynneistä, kun tämänvuotisen sopimuksen mukaan kukaan ei saa mitään syntymäpäivälahjaa isältä ja äidiltä. (Tosin Jenni pyysi kaakaojuomaa kauppareissulla syntymäpäivälahjaksi. Sen verran lipesin lahjattomuuspäätöksestä.)

Nyt tulivat shoppailijat. Kaikki perheen pojat vinkuu Daim-kakkutytön ympärillä. Kuinkahan tyttö selvittää tilanteen?
Tirtettaa oli kuulema vaikea saada ulos memakaupasta. Täytyy viedä hänet joku päivä Kierrätyskeskukseen tutkimaan mekkotarjontaa.