Jos sotkut naurattaa, niin mitä sitten tekee siisti koti

Mistähän voi olla kyse? Normaalisti sekasotku tai epäjärjestys tai hujan hajan olevat tavarat saa minussa aikaan ärtymystä ja varsinkin, jos herään niiden keskelle. Tänä aamuna kangetessani (liian matalasta) sängystä ylös, kolme metriä leveä ja toista metriä korkea puhtaanpyykin keko lähinnä huvitti minua.
Ruokapöydän alla ja vana sen luota sohvalle oli ripellettyjä eiliseniltaisia pop corneja valkoisenaan. Nekin huvitti minua. (Oli iloisia lapsia eilen, kun söivät tynnyrillisen pop corneja.)
Ruokapöydällä oli vielä Tirtetan eilisen myöhäisen iltapalan muistot: hän halusi syödä suolakurkkua ennen nukkumaan menoa. Sekin tuntui niin suloiselta, varsinkin, kun ajattelin Tirtetan ruskettuneita rimppakinttuja heilumassa penkin reunalta ja tytön syömässä keollista suolakurkkuja.
Keittiön työpöydällä oli suloisesti jonkun ison pojan yöllisen välipalanlämmityksen merkit. Ehkä äiti oli tehnyt liian vähän yöleipiä ja nälkä ajoi lämmittämään kanapaloja lisäksi. Ajatus siitäkin hymyilytti.
Tiskipöydällä oli vain tiskit eilisestä iltapäivästä asti, mutta silti siitä ei löydä tyhjää paikkaa edes juomalasille. Hyvin on ruoka ja juoma kelvannut, kun tiskiäkin on tullut. Tiskien päällä on puolen tusinaa keräysastiaa odottelevaa maito- ja piimäpurkkia.
Eteisessä on vielä Tirtetan eiliseniltaisen leikin muistoja. Minullekin tuotiin leikkitarjottimella rapupiirasia ja pirtelöä.
-" Olkaa hyvä, asiakas. Tässä on tilauksenne". Leikki oli niin hauska, että kymmen- ja kahdeksanvuotiaat veljetkin pääsivät siihen mukaan ja sitä kesti toista tuntia.
Monista uhkailuista huolimatta sählymaali näkyy taas olevan eteisessä tientukkona. Voi niitä suloisia poikia!
Koska kaikki olivat niin suloisen uupuneita illalla, emme jaksaneet edes kenkiä nostaa pois eteisen lattialta. Ihan huvittavaa, että talossa asuu 14 henkeä ja eteisen lattialla on 30 paria kenkiä. On ollut taitava isi, kun on yövuorosta tullessaan selvinnyt kaatumatta noiden yli. Ja on täytynyt asennekin olla kohdallaan, ettei näky ole masentanut.
Kylpyhuoneessa huomaan, että pyyheliinahylly on ihkusen tyhjä. Kun isi on käynyt suihkussa aamulla, hän on tyytynyt pyyhkimään vauvan sideharsoon, kun pyyhelaatikoista ei ole muuta löytynyt. Isin hyvä asenne on näköjään jatkunut edelleen.

Aurinko taistelee naamaansa pilvenpalleroiden takaa esiin. Ilma on vähän viilentynyt ja eilisen korvapuustien leipomisen voisi ottaa uusiksi, kun loppuivat ihan alkuunsa. Lapsi toisensa jälkeen kiepsahtaa halaamaan ja pyytämään ...karkkia!
Joskus samat asiat saa aikaan väsynyttä ärtymystä. Nyt kaikki hassut sotkut saavat hymyn huulille ja mielen, että pitää nämä asiat kertoa muillekin.
Ihana sunnuntaipäivä alkamassa ja kyllä täällä siinä sivussa myös vähän raivataan paikkojakin.