Jotakin marjaista joka päivä

Miehen työhousuista löytyi lappu "vesipesu kielletty" siinä vaiheessa, kun ripustin niitä henkariin parvekkeelle kuivumaan. Hän on pitänyt töissä omia "epävirallisia" housuja, kun firman housuissa on materiaalina villaa ja se ei ole tuntunut helteillä oikein miellyttävälle materiaalille nihkeätä ihoa vasten.
En viitsinyt pesumokasta mainita miehelle mitään, tein vain tunnin töitä prässirätin ja höyryraudan kanssa, että sain housuista asiallisen näköiset. Minulla on kalvakka mielikuva, että olisin todellakin edellisellä kerralla käyttänyt housut pesulassa. Katsotaan, minkä näköiset ne on, kun mies tulee töistä.

Olen ihan turhaan pitänyt mansikkakermakakkua kesän kruununa. Tänään mies pyysi mustikkakakkua. Tein sokerikakkupohjan, kipaisin hakemassa Jorin Torilta litran mustikoita (6e!) ja vatkasin kerman. Pikaisesti väsätty kakku oli niin herkkua, että Tirtettakin söi kaksi isoa palaa. Kukaan veljistä ei pystynyt samaan.

Puhuin äidin kanssa pitkän puhelun, kun edellisestä soittokerrasta oli jo aikaa. Se, mitä äiti kertoi mummolan metsässä olevista mustikoista ja vadelmista on sellainen asia, etten edelleenkään voi siitä tuskatta puhua.
Mies ehdotti, että jos vain olisi käytännössä mahdollista, minun pitäisi mennä mummolaan muutamaksi päiväksi marjaan. Sanoin, että tulisipa kalliita marjoja. Edestakaisen matkan hinnalla kun ostaa pakastimensa puolilleen. Se on karvas totuus. Ja onneksi se käytännön mahdollisuuskin on mahdottomuus.

Alakerran päiväkodin kesäloma loppui ja nyt pihassamme vilisee paljon lapsia. Tirtetta löytää joukosta silloin tällöin uuden kaverin. Myös kirjastoauton kesäloma loppui ja tuntuu, kuin olisi palattu taas normaalielämään.
Lapset kyllä välttelevät koulusta puhumista, mutta  vähän kerrassaan olen jo alkanut rukkaamaan heidän nukkumaanlähtöään aikaisemmaksi.
Terästän nihkeätä työintoani laittamalla miehelle töihin häirikkövaimotekstarin (joita hän joka päivä ruinaa, mutten koskaan viitsi lähettää) ja sitten tartun taas pyykkitiskihärkää sarvista.