Pelikenttähaaveita tällä kertaa

Maatalouskoululaisen kutsumus oli lujilla, kun asuntolanohjaaja oli antanut huoneen avaimen käteen ja lähtenyt itse kotiin. Eipä silti, että hän nyt siinä järkytyksessä olisi paljoa voinut avuksi ollakaan.
Maatalouskoululainen menee kortteerihuoneeseensa koulun asuntolassa ja toteaa, että huoneen ikkuna on ollut todennäköisesti koko kesän auki. Kaikenlaista pörräävää huonetoveria sitten huoneesta oli löytynytkin.
Meille kumpaisellekaan ei ollut tullut mieleenkään, että eihän asuntolassa saata olla petivaatteita patjaa enempää. Jonkunlainen tyyny ja patja siis oli, mutta ei tietenkään peittoa. Sanoin, että laita niin paljon vaatetta päälle, että tarkenet pelkällä pussilakanalla.
Seuraava järkytys oli sitten ollut keittiössä. Jääkaappi haisi kuulema niin kamalalle, että otti luonnon päälle laittaa eväitään sinne. Kylpyhuoneesta en viitsi edes puhua.
Uudet oppilaat kouluutuvat vasta huomenna, joten Maatalouskoululainen nököttää siellä yksin huomiseen aamuun asti. Laitoin hänelle vähän lisärahoitusta tilille ja sanoin, että jos haluat, käy Tammelassa kaupassa ja osta jotakin "kivaa" aikasi kuluksi. Kyllä hän sitten soittikin ja oli jopa raskinnut ostaa hyvän lehden, jossa on mm. juttu saippuan teosta. Eilen viimeksi ajattelin, että saippuan teko pitää seuraavaksi opetella.

Olin juuri pohtimassa, että mummolaan muuton jälkeen yksi ensimmäisiä hommia on oman pelikentän laittaminen, kun Pikkuveli pyörähti käymään. Hänellä oli hyvin selkeä paikkakin kentälle. Minun pohtimani pellonkulma on sen verran viettävää maata, että tarpeettoman suuret maansiirtohommat olisi edessä. Mutta Pikkuveli huomasi oitis, että vanhan talon entisen mansikkamaan alapuolella oleva peltosarka, joka on pikkuisen  päässyt vesakoitumaan, kun ei ole ollut nyt pariin vuoteen viljelyssä, on erittäin tasainen ja tällä hetkellä joutomaata. Toinen vaihtoehto olisi istuttaa se marjapensaille tai omenapuille, mutta jalkapallokenttä on ihan ehdoton, jos perheessä on kymmenenkin pelihenkistä ja ala-asteen kentälle on kolmatta kilometriä matkaa. Talvella kenttä on helposti jäädytettävissä, kun kaivo on ihan siinä yläpuolella.
Olin aikaisemminkin kenttäasiaa pohtinut, mutta hyvin utopisena ajatuksena. Nyt näillä realiteeteilla ajatus näyttää hyvin toteuttamiskelpoiselta. Kaiken lisäksi se olisi erittäin järkevää.

Maansiirtohommista tuli  mieleeni, että lähinaapurustossa asuu entinen koulutoverini, jolla on oma yritys kaivinkoneineen kaikkineen. Kun olimme ala-asteikäisiä, tämä itseäni vuoden vanhempi poika kirjoitti kiiltokuvin koristettuun muistokirjaani: "Onnea sulle toivotan ja viisi pientä poikaa. Tyttö olkoon ensimmäinen, joka niitä hoitaa".
Olin jo aikuinen, kun ymmärsin, että lastensaamisestahan tässä on kyse. Aika hyvin toivotus toteutuikin: ensimmäinen lapsi oli tyttö, mutta poikia on kuusi.