Taas mamma marisee

Nyt en marmata mustikoista. Marmatan silti.
Miehenihän on tunnetusti innokas tarttumaan tarjottuun ylityöhön. Hän sanoikin juuri, että "mitä enemmän ajaa, sen parempi tuntuma työhön on".
En väheksy matkustajaturvallisuutta, en kuljettajan työturvallisuutta ja työn vastapainona täytyy olla riittävästi lepoaikaa. Miehen työpaikalla lakisääteisistä lepoajoista pidetäänkin tiukasti kiinni.
Mutta se, mitä vastaan nyt marisen, on päättäjän päätös, että miehelläni on kollegoittensa tavoin lain mukaan mahdollisuus tehdä 250 tuntia vuodessa ylitöitä. Erillisestä anomuksesta yhtiö voi saada loppuvuodelle 80 lisätuntia miestä kohden ylityöresursseja, jos töiden hoitaminen sitä edellyttäisi. Tänä vuonna tuota lisätuntimäärää ei näillä näkymin aiota anoa, kun työlle riittää tekijöitä muutenkin.
Miehelläni on nyt, kun tätä vuotta on jäljellä  viisi kuukautta, mahdollisuus tehdä ylitöitä 40 tuntia. Käytännössä se on neljä työpäivää.

Jos mieheni olisi maatalousyrittäjä tai tekisi töitä omassa metsässään, ei kukaan tai mikään estäisi häntä tekemästä työtä niin paljon kuin jaksaa ja huvittaa ja perheen elättamiseksi tarvitsee. Olen siis hiukan protestimielialalla, koska nyt mieheni joutuu käytännössä virumaan kaksi päivää viikossa "jouten" kotona koko loppuvuoden. Olisihan hänellä toki mahdollisuus tehdä sivutuloverokortilla töitä vapaapäivinään, mutta noin vanhalle miehelle uuden työpaikan nappaaminen noine fyysisine rajoituksineen ei liene helppoa eikä edes järkevää.
(Mies loikoo parvekkeen sohvalla ja näyttää siltä, kuin hioisi strategiaa pullojenkeruubisnesten laajentamiseksi. Hänen kahden yön kotiintulokierroksen pullosaldo oli viittä senttiä vaille 20e. Ei turha raha ollenkaan.)
Mielestäni tuo keskimäärin 25:n työpäivän suuruinen ylityökiintiö on niin naurettavan vähän, että en käsitä sen perusteluja ollenkaan. Jos päätös on työpoliittinen siinä määrin, että pyritään jakamaan työtä mahdollisimman monelle, on se tietysti oiva ratkaisu. Mutta mieheni työpaikalla, missä ajoittain kärsitään työvoimapulaa, ei tuokaan perustelu tunnu oikeutetulta.
Mamma vain vääntelee käsiään ja mies näyttää siltä, kuin ei saisi tehdä tarpeeksi töitä.
Mikäs siinä sitten. Paneudutaan miehen vapaapäivinä vaikka parisuhteen hoitoon. Kyllä kai sekin ylitöistä käy.

(Miehen puhelin soi juuri parvekkeella. Tarkastaja pyytää huomenaamuksi kuudeksi tunniksi ylitöihin. 40-6= 34 eli 34 tuntia jäljellä huomisen jälkeen...
Tirtetta pääsee isin kanssa istumaan kierroksen linjan 15 kyytiin. Mies käy varmistamassa kyydissä istumalla, ettei linjaan ole tullut muutoksia sitten viime ajelun. Huominen on siis sitä 15:a.)