Aamuruuhkan hallisivu

Yhdeksän koululaisen kouluunlaittaminen näyttää olevan aika samanlaista hommaa, kuin ruuhkabussin kuljettajan työ: kiivastahtista, hereilläpitävää, mutta jouhevaa. Ruuhkamatkustajat ja kouluunlähtijät eivät ehdi napista turhista, täytyy päästä rivakasti eteenpäin.
Kello on yhdeksän toisen koulupäivän aamuna ja olen jo aamuruuhkan päätepysäkillä, enää hallisivu ja sitten on edessä päivätauko.
Tirtetta nukkuu.
Isi kömpi reilusti kahden jälkeen yöllä sänkyyn.
- "Mä oon vähän myöhässä, kun taksikuski sai sakot Mechelininkadulla. Ajoi neljän kympin alueella 64 km/h. Taisi valehdella tulonsa, kun pyysivät poliisiautoon istumaan ja istuivat siellä 15 minuuttia. Ei ehkä yöllä ajava taksikuski tienaa 1200 kuussa. Seuraavalla kerralla sanon kuljettajalle, että edellinen sai sakot tässä, että ei minun takia tarvitse ajaa ylinopeutta, kyllä mä kotiin kerkeen."

Parvekkeella odottaa eilisen sadepäivän pyykkikaaos. Kun eilen kaatosateessa menin ripustelemaan pyykkejä parvekkeelle, tuli epätoivoinen olo: eihän täällä kyllä mikään rätti kuivu. En sitten kerinnyt niitä vaatteita ruveta kuivuriinkaan kuskaamaan, joten nyt saa aurinko hoitaa homman.
Kuivausrumpu puoltaisi paikkaansa meillä, jos ei tuplaisi sähkölaskua ja siihen minä en ainakaan vielä suostu.

Täällä perinteisesti kytketään lämpö päälle lokakuun ensimmäisenä päivänä. Nyt eletään niitä viikkoja, kun kaipaisi jotakin tulisijaa. Petivaatteet on yötä päivää kosteita ja varsinkin illalla sisäilma tuntuu kalsealta. Tarkoituksella ajoitan usein paistamisia ilta-aikaan, niin uunista tuleva lämpö on edes laiha lohtu takankaipuuseen.
Naapurissamme on lähes luksusluokan vapaarahoitteinen kerrostalo, jota meillä on talon rakennusajoista asti kutsuttu "Skanskan taloksi" rakennuttajansa mukaan. Talon rakentaminen vei meiltä näköalat Lauttasaarenselälle, mitä alkuun harmittelimme, mutta sitten kun huomasimme, että talosta tulikin oiva tuulensuoja suoraan mereltä puhaltavalle puhurille, olemme olleet tyytyväisiä. Tuossa talossa arkkitehti on päätynyt halpahintaiseen, halveksittavaan, kerskakulutusratkaisuun. Meren puolelle oleville parvekkeille on tehty hormiliitäntä takkaa varten ja lähes jokaisessa asunnossa se parveketakka sitten onkin. Parvekkeet on lasitettu, mutta takan rakentaminen vain tunnelmanluojaksi on minusta ennenkaikkea nykyiseen maailmanaikaan täysin vastuutonta luonnonvarojen tuhlausta ja silkkaa ajattelemattomuutta. Takan hormin lämpöä pystytään tuossa ratkaisussa hyödyntämään olemattoman vähän. Kun on kyse Ruoholahdesta, lämpö menee kirjaimellisesti lokeille. Olisi mielenkiintoista kuulla tuollaisessa asunnossa asujan mielipidettä takan käytännöllisyydestä.
Silloin tällöin ilmassa tuoksuu koivuhalkojen savu. Uskon, että takkojen käyttö on aika vähäistä.

Mummolan uudessa talossa on ihana takka takkahuoneessa, keittiön kyljessä. Keittiössä on leivinuuni ja puuliesi. Ai-jai, mitä elämän ihanuutta! Niin ja koko talon voi lämmittää puulla, sähkölläkin onnistuu.
Aamulla hellaan tuli ja puurokattila hautumaan. Ihana lämpö antaa lempeän herätyksen kosteaan syksyyn, kylmään talveen.
Onko sähköhellan vieressä hellankytkimiä väännellessä kodikas, tunnelmallinen olo?
On kyllä, jos ympärillä on elämää ja elämän asiat kunnossa. Silloin se sähköhella on sivuasia ja siitä on kiitollinen, että on edes se.