Hoitaja-keittäjän virkaa tänään

Suuressa perheessä välillä tulee kolhujakin. Melkein jokaiseen kesään on kuulunut tikkausreissu Lastenklinikalle.
Tänä kesänä on suurilta haavoilta säästytty, ketään ei ole tarvinnut ommella tai liimata kasaan.
Kahdeksanvuotias oli aamulla kompastunut ulko-oven edessä olevaan "rappuralliin", eli metalliseen telineeseen, johon voi harjata kenkänsä. Polven alapuolelle tuli muutaman sentin mittainen viiltohaava ja housut puhki. Veljessarja tuli huolestuneena sisälle, ensimmäisenä tiedottaja, joka huusi jo ulko-ovelta, että pikkuveljen polvessa on "aika paha haava". Toisena tuli kalpeakasvoinen, säikähtänyt potilas, jolla ei tahtonut henki kulkea. Viimeisenä tuli huolestunut varmistajaveli, joka ystävällisesti roudasi kaikki pelivehkeet sisälle.
Käskin potilaan riisumaan ulkohousunsa, toisen veljen hakemaan hänelle lasillisen kylmää vettä. Keittiön kaapissa oli sekalainen valikoima sidetarpeita. Huonolla tolalla se varustus, kun on ollut niin rauhallinen kesä.
Vaikka haava oli syvä ja pitkä, se oli siistireunainen ja puhdas. Lohduttelin poikaa, että tämä paranee hyvin, eikä ole ollenkaan vaarallinen. Peitin haavan ja sidoin ympärille tiukan tukisidoksen, jotta haava saa rauhassa umpeutua. Esimerkiksi kasvoissa noin pitkä haava olisi vaatinut liimaa tai ompelua, mutta nyt kun sen sai napakasti sidottua, se varmaan umpeutuu kotikonstein.
Haavan seurauksena kahdeksanvuotias saa isoveljiltä osakseen paljon ylimääräistä myötätuntoa. Voimakkaalla kilpailuvietillä varustetut veljekset kun eivät normaalisti kovin herkästi toisiaan "hellittele". Siskoilta myötätuntoa heruu joka käänteessä, jopa olemalla vain suloinen.

Melskan ensimmäinen mummolayö sujui nukkuen. Huone, jossa hän Tirtetta-tädin sängyssä nukkui, oli aika kansoitettu. Laskujeni mukaan siellä majaili 7 lasta.
Päivä on sujunut pienen kanssa leikkien, välillä parvekkeella, välillä sisällä. Sadetta on tullut moneen otteeseen, joten keinumiset ovat tänään jääneet. Ikävöintiä en ole havainnut.

Ruokavahvuus illaksi näyttää olevan 14. Rikkaampaa mielikuvitusta tai edes keittäjänoppikoulua tässä taas toivon.