Pilvet kiirehtii ja tuulee

Tirtetan kanssa on nyt syksyn perhekerhokausi avattu. Entinen hyvä tunnelma, tuttuja lapsia ja äitejä, muutama uusikin kasvo mukana. Kesä on venyttänyt lapsia, kaikki näyttivät iloisilta ja energisiltä.

Oloani helpotti, kun soitin mummolaan ja kysyin, kuinka yö sujui. Flunssa tekee äidin olon puolikuntoiseksi. Pyysin äidin viemään puhelimen isälle. Sanoin isälle, että minulla on ollut sinua ikävä ja tämä matka on vähän liian pitkä meille. Isäkin huokasi, että matka on liian pitkä.
Isä sanoi vakaalla, harkitsevalla tavallaan, joka on hänen puheelleen aina ominaista, että hän ei elä enää kauan.
Minä pystyin kuulemaan sen itkemättä, koska olin sen jo tiennyt. On hyvä, että isä tietää sen myös.
Hänellä oli hyvin selkeä ja tarkka tieto siitä, mikä oli lääkärin toteamus viime käynnillä hänen syöpänsä tilanteesta.
Isä ymmärsi tosiasiat ja suhtautui niihin rauhallisesti ja hyväksyen.
Onneksi meidän ei tarvitse vielä tietää kaikkien suurien asioiden järjestymistä etukäteen.

Miehellä on tänään hyvin pitkä työpäivä. Sauna voi olla tarpeen kylmän ja tuulisen päivän päätteeksi.

Lapset asioineen ja tarpeineen pitää tärkeysjärjestyksen mielessä. Rakastetaan ja huolehditaan niistä, jotka ovat lähellä ja rukoillaan niiden puolesta, joiden luokse kätemme ei yllä.