Nuorten puhelinlaskuista

Meillä on ollut siitä lähtien, kun nuorison omat puhelimet alkoivat yleistyä, käytäntö, että äiti maksaa puhelinlaskut. Jos nuori tekee koko kesän täysipäiväistä työtä ja tienaa enemmän kuin äitinsä, hän maksaa omat puhelinlaskunsa.
Vanhempien puhelimien lisäksi perheessämme on seitsemällä lapsella ja nuorella oma puhelin. Esimerkiksi seitsemäsluokkalaisella tytöllä puhelinta ei ole. Hän sanoo, ettei sitä tarvitse. Viidesluokkalainen poika taas sanoo, että haluaisi oman puhelimen, mutta äiti sanoo, ettet sitä tarvitse.
Jos äiti on lähestulkoon päivät pääksytysten kotinurkilla ja pojan koulu on konttausmatkan päässä ja kotona pitää olla illalla kello kuusi, niin aika vähän on ehdottoman tärkeitä puheluita pojalla, joka ei käy esimerkiksi harrastuksissa toisella puolella kaupunkia julkisilla liikennevälineillä. Jos kavereiden kanssa pitää sopia jostakin, Ruoholahdessa kipaiset viidessä minuutissa kenen tahansa kaverin kotiovelle asiaa selvittämään. Toinen asia on tietysti se, että puhelimen haltijan oletetaan pitävän huolta puhelimestaan. Jos tavaroista huolehtiminen on vielä vähän hakusessa, ei mielestäni ole mitään hoppua puhelimen hankkimisen kanssa. Pelien takia en niitä käy pojille hankkimaan. Seitsemäsluokkalaisella tytöllä puhelin oli jonkin aikaa, mutta kun sitä säilytettiin ompelukorissa, katsoin, että tyttö ei puhelinta tarvitse.

Joskus kuulee vanhempien huokaavan nuoriensa puhelinlaskujen kanssa. Alun alkaen muistutin kaikkia siitä, että perheessämme menee rahaa puhelinlaskuihin ja internetyhteyksiin parisen sataa kuukaudessa. Summa ei johdu siitä, että täällä höpistäisiin ummet ja lammet puhelimessa, vaan siitä, että tavallisesti puhelinlaskuja tulee 9 ja internetlaskuja kaksi.
Ilokseni olen huomannut, että enemmän kuin kohtuullisia on lasten puhelinlaskut.
Eilen tuli yhden ison tytön lasku neljältä kuukaudelta. Laskun loppusumma oli hiukan yli 8 euroa. Isoilla pojilla lasku tulee keskimäärin 2-3:n kuukauden välein ja on reilusti alle kymmenen euron.
Mitään haksahduksia ei ole kellekään vuosien varrella sattunut, että olisi päässyt lipeämään joku pyörryttävä lasku. Alkukesästä yhdelle tytölle napsahti kahdelta kuukaudelta 30:n euron lasku ja hän oli siitä niin kauhuissaan, että naama kalpeni. Hän oli muutaman viikon aikana tekstaillut muualla asuvan kaverinsa kanssa ahkerasti. Sovimme, että laskua hyvitetään muutaman tunnin ylimääräisillä kotitöillä. Tyttö teki työt viikossa ja sen jälkeen ei ole vielä seuraavaa laskua edes tullut.

Lasta tai nuorta, jolla ei niin kovin montaa kaveria ole, olen jopa kehoittanut soittelemaan ahkerammin.  Omat puheluni ovat kyllä voittopuolisesti asiapuheluja. Viime aikoina olen ihan pakottanut itseni soittamaan vanhemmilleni ilman mitään asiantikkua. Kuulumisien kyseleminen olisi kyllä riittävän tärkeä asia soittamiselle.