Mamman luurit, Kaisan kamppeet

Kilpajuoksu ohi kiitävän kesän kanssa on alkanut. Ainakin jos katsoo Tirtetan menoa. Helsingissä on tänään puhaltanut navakkakin tuuli, niin että pyykkejä saa kerätä parvekkeen lattialta. Mutta Tirtettaa ei palele ja siellä  hän viilettää pinkit läpystimet paljaissa jaloissaan, hihaton mekko päällä. Tänään ei kuitenkaan ole ollut prinsessapäivä, joten prinsessamekot ovat saaneet olla rauhassa hänen vaatelaatikoissaan, kun suurella vaivalla niitä iltapäivällä sinne taittelin.
Tirtettahan on selvästi mielialapukeutuja. Vaatteita vaihdetaan päivän mittaan aina sen mukaan, miltä tuntuu. Mutta se on hupanen tosi, että yhdelläkään meidän tytöllä ei ennen Tirtettaa ole ollut sellaista määrää prinsessavaatteita ja röyhelöitä. (Suurin kiitos siitä kuuluu tietenkin Hope-yhdistykselle, koska heidän varastoltaan löytyi ihan Tirtetan näköisiä vaatteita ja vaateapu meille aina kelpaa.)
Tirtetan tämä päivä on siis noudattanut kaavaa: juokse ulkona, käy äkkiä kotona syömässä, mene sukkelasti takaisin ulos. Yksi isoveli patisteli jo äsken tyttöä sisähommiin, mutta äidin silmissä hän sai vielä armon käydä yhden kerran ulkona ja sitten äiti tulee hakemaan sisälle.

Ensi viikolla koulunkäyntinsä aloittava "Kaa"-sisko (Kaa on Melskan antama uusi nimi Kaisalle) sai tänään ihanan yllätyksen vanhimmalta siskoltaan, eli Melskan äidiltä. Isosisko toi Kaisalle penalin, kirjoitusvehkeitä ja kaksi uuden uutukaista vaatekertaa kouluunmenoa silmälläpitäen. Kaisa oli hyvin, hyvin onnellinen.
Onnea täydensi Pikkuveljeni Vaimon antama Hello Kitty-superpallokarkkikeppi.
Suuressa perheessä saamiset sattuvat kohdalle vuorotellen, tänään oli Kaisan vuoro.

Pikkuveli taas toi jotakin minulle. Taitaa olla puolisen vuotta siitä, kun Pikkuveli valjasti minulle tämän oman tietokoneen. Luurit on jostain syystä sellainen lisävaruste, että ne eivät kauaa äidin koneella pysy. Jos ei joku juokse luurien johtoa poikki, niin ainakin jollain pojalla on hyvin suuri tarve saada "lainata" mamman koneen luureja. "Lainaan" tai peräti "no, saat pitää ne" tarkoitukseen on tainnut lähteä viidet kuulokkeet ennen näitä tämänpäiväisiä, jotka Pikkuveli varta vasten minulle kiikutti. En uskokaan, että kovin kauaa ehdin nauttia näiden tuomasta tietokoneenkäytön rikkaudesta, mutta ainakin suureen ääneen olen muistanut kaikille kehua, että "nämä ovat nyt sitten minun".