Viidesluokkalainen, 11-vuotias poika tarjoaa tänään esimerkin perheessämme tyypillisestä rikkeestä.
Koulujen alettua tarvitaan joka päivä jollekin eväitä mukaan. Eväsjuomiksi olin ostanut kylmiöön pieniä mehuja, jotka meidän perheessä kulkee nimellä "pikkumehu", monilla vastaava nimitys on "pillimehu". Kaikki, neljävuotiasta myöten tietävät, mihin tarkoitukseen mehut on hankittu.
Äsken kauppareissuni aikana oli kiusaus käynyt liian suureksi 11-vuotiaalle ja tämä oli napannut yhden mehun ja painunut pihalle sitä juomaan. Lisäksi oli isosiskolle valehdellut, että äidin luvalla mehua ottaa.
Isosisko kysyy minulta kummissaan, miksi olin antanut luvan eväsmehujen juomiseen. Näin rikollinen narahti.
Menin pihalle tiedustelemaan asiasta tarkemmin epäillyltä. Kuulustelut tehtiin kavereiden kuuloetäisyydellä. Poika tunnusti tekonsa ja sai nuhtelun. Tapauksen vähäisen rahallisen merkityksen takia syyllinen selvisi ilman näkyvää rangaistusta, nuhtelu kavereiden kuullen oli riittävä ojennus.
Kun lähdin kohti rapun ovea, kukkapenkin poskessa ilkkuu vihreä littaan poljettu mehupurkki. Kutsun rikollisen uudelleen paikalle todistusaineiston tunnistamiseen. Rikollinen myöntää aineiston olevan hänen jättämänsä.
Nyt rikollisen nuhtelu toimitetaan jo korkeammassa äänilajissa ja rikollinen joutuu nostamaan roskan maasta ja kuljettamaan pihan roska-astiaan. Lisäksi hänelle langetetaan pikakäsittelyllä rangaistus roskaamisesta.
Rangaistukseksi hän joutuu keräämään pihalta kymmenen roskaa ja viemään ne roska-astiaan.
Tuomarina toimineen äidin käsityksen mukaan syyllisestä todennäköisesti ei tule kyseisen rikoksen uusijaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti