Oletko koskaan seurannut sarjaa "Hurja remontti"? Koska olohuoneemme televisio on ohjelmien katsomiseen kelvoton, Maatalouskoululainen vihjaisi minulle katsomisen arvoisesta jaksosta.
www.ruutu.fi - osoitteen kautta pääset ohjeman katsomaan, kirjoita tyhjään kenttään "hurja remontti" ja valitse jakso 40.
Tässä jaksossa kerrotaan 53-vuotiaasta Beverly Turnerista, naisesta, joka auto-onnettomuudesta loukkantui niin vakavasti, että menetti mahdollisuuden saada itse koskaan lapsia. Hänen sydämessään paloi kuitenkin pohjaton rakkaus lapsiin ja hän adoptoi erityislapsia hyvinkin erilaisine ongelmineen ja sairauksineen. Hänellä on ollut kaikenkaikkiaan 18 lasta, mutta ohjelman tekohetkellä hänellä oli 9 adoptiolasta.
Heidän elämänsä muuttui kuitenkin järkyttävällä tavalla, kun perheen koti tuhoutui täysin tulipalossa. Äiti ja kaikki lapset säilyivät kuitenkin vahingoittumattomina.
Perhe lähetti ABC-televisioyhtiölle videon perheestään ja tilanteestaan ja he pyysivät päästä mukaan "hurjaan remonttiin".
Perheen tarina oli hyvin koskettava, äidin luja rakkaus lapsiinsa ja luottamus Jumalan apuun kaiken keskellä ei jättänyt katsojaa kuivin silmin.
Monet arvostelevat sarjan tekoa amerikkalaiseksi pröystäilyksi hyväntekeväisyydellä ja suurilla rahoilla. Kun jaksaa tämänkin perheen vaiheet uuden kodin kynnykselle katsella, voi mielipide muuttua. Ei ollut mielestäni auttajilla, eikä autettavilla mitään tarvetta tuoda esiin erinomaisuuttaan hyväntekeväisyyden alalla, vaan niin pyyteetöntä oli kahden suuren rakennusyhtiön lahjaksi tekemä työ. Kyllä rakennustyön suuri siunaus tuli julki myös heti ohjeman alussa, kun toisen rakennusliikkeen johtaja sanoi Raamatun sanoin, että "jos ei Jumala huonetta rakenna, turhaan sen rakentajat vaivaa näkevät".
Rakennusliikkeiden johtajien alkuunpanemana perustettiin myös rahasto, jonka turvin perhe pystyi huolehtimaan suuresta talostaan, lapset menemään yliopistoihin ja rahaa oli myös terveydenhuoltokuluja varten. Rahastoon kertyi 300 000 dollaria ja sen summan näkeminen paperilla sai perheen äidin kyyneliin.
Ohjelma on kaksiosainen ja jaksossa 41 perhe tulee viikon lomalta uuteen kotiin.
Ohjelma on nähtävillä vielä neljän päivän ajan. Jos sinulta löytyy joutoaikaa pari tuntia ja haluat liikuttua ja nähdä sykähdyttävän tositarinan poikkeuksellisesta suurperheestä, tämä on katsomisen arvoinen. Minäkin sanon, että oli myöhäisen valvomisen arvoinen ohjelma.
Pitkään aikaan en ole 'muistanut' ko. ohjelmaa katsoa, mutta tällä viikolla tuon mainitsemasi jakson sattumalta katsoin ja ei voi kuin ihaillen ihmetellä ihmisten hyväntahtoisuutta.
VastaaPoistaTuo on sellainen "hyvän mielen" ohjelma, jota mielelläni katson aina kun muistan. Nyt telkkarissa tosin pyörivät uusinnat, jotka olen jo nähnyt. Kaikki perheet jotka apua saavat, ovat oikeasti sen tarpeessa, ja heihin verrattuna koen todellakin olevani hyvässä asemassa, turvassa ja onnellinen. On ihana katsoa perheen onnea ja liikutusta, siitä tulee itselle niin hyvä mieli. Ja usko siihen, että hyviä asioita tapahtuu, kasvaa ihan huomaamatta. Ehkä ihmiskunnalla sittenkin on vielä toivoa :) Mutta seura kannattaa valita huolella. Kerran erehdyin katsomaan ohjelmaa ihmisen kanssa, joka oli vain vihainen ja kateellinen siitä mitä perhe sai. Se oli minusta outo suhtautumistapa, ja käsitykseni tästä ihmisestä muuttui kokonaan.
VastaaPoistaKyllä noita ohjemia katsoessa tulee aina olo, kuinka onnekkaita saamme olla, että meillä on koti ja kaikki elämässä kuta kuinkin hyvin.
VastaaPoistaIhaninta katsottavaa on perheen reaktiot bussin sivuun ajamisen jälkeen: tänään Big Mama oli suloista katsottavaa.
Ihan pakko oli käydä katsomassa jaksot, vaikka kello onkin nyt sitten jo kohta yksi yöllä.. Olen jokusen jakson nähnyt ja tykkään kyllä kanssa kovasti siitä miten ihmiset on auttavaisia. Isot rahathan tässäkin tapauksessa on pyörineet, mutta se on tuon suuren maan etuja, että siellä sitten myös on ihmisiä niin paljon, että kun moni antaa apua niin "taakka" ei tule kelleen liian isoksi. Upea talo tuli mutta kyllä minusta tuo tivolihuone silti hiukka turha oli. ;) Mutta jos perhe oli siitä onnellinen niin mikäs siinä!
VastaaPoista