tiistai 16. elokuuta 2011

Naapuri

Hain illansuussa viereisestä kaupasta kaurapuurotarpeita.
Takaisin tullessa pihaportista tuli yhtä aikaa naapurirapun mieshenkilö, alle neljäkymppinen vielä. Olemme asuneet talossa yhtä kauan; tervehdimme, kun tapaamme.
Muutaman vuoden olen etsinyt sopivaa tilaisuutta päästä hänen kanssaan juttusille, ilman, että vaikuttaisin tungettelevalta tai uteliaalta. Mies kulkee usein pää painuksissa, korkeintaan koiraansa ulkoiluttaessaan katsoo silmiin ja huomaa vastaantulijan.
Nyt meillä kummallakaan ei ollut kiire ja miehen silmät näyttivät iloisilta ja katse oli avoin.
Aloitin varovasti:
- "En tiedä, olenko nähnyt näkyjä, mutta minulla oli sellainen käsitys, että olisin nähnyt sinun liikkuvan joku vuosi sitten aina vaimosi kanssa. En ole nähnyt vaimoasi pitkään aikaan. Ei kai hän ole kuollut?"

Olin nähnyt miehen rinnalla siron, nuoren naisen ja viimeisinä aikoina hän liikkui pää paljaana, ilman hiuksia ja olemus kertoi, mikä hiukset oli vienyt.
- "Vaimoni kuoli kolme ja puoli vuotta sitten syöpään" mies kertoi ja katsoi suoraan silmiin.
Kysyin, kuinka kauan kului taudin toteamisesta poismenoon. Mies kertoi, että kun syöpä todettiin, vaimo eli vielä 8 vuotta. Ensin tauti voitettiin, vaimo eli neljä vuotta terveenä ja sitten se puhkesi uudelleen. Viimeisen kuukauden vaimo vietti Terhokodissa.
Kysyin, kuinka sinä selvisit siinä tilanteessa. Mies käänsi päänsä poispäin ja sanoi, että kovaa se oli, eikä hän ole oikein selvinnyt siitä vieläkään.
Minusta on näyttänyt siltä, että hän ei ole selvinnyt vaimonsa poismenosta vieläkään. Sen takia olen etsinyt tilaisuutta päästä juttelemaan hänelle.

Olen tyytyväinen siitä, että mies on saanut työpaikan, koska lähtee aamulla työvaatteissa ja palaa neljän jälkeen kotiin. Usean vuoden hän selvästikin oli ilman työtä. Työssäolo tekee hänelle silminnähden hyvää.

Juttelimme pitkän tovin. Muistelimme, keitä talostamme on vuosien aikana kuollut - ja nimenomaan syöpään.
Miehen naapurista vanha rouva, nuori perheenisä, vanhempi nainen, jonka leski ulkoiluttaa pientä koiraansa ja tervehtii nauraen.

Luulen, että jatkossa kuulumisien kyseleminen onkin helpompaa.
Erotessamme toivotimme toisillemme hyvää syyskesää.

5 kommenttia:

  1. Olisipa minullakin naapuri, joka kysyisi mitä kuuluu ja uskaltaisi mennä jopa suoraan asiaan. Ihailen rohkeuttasi, vaikka joku saattaisi pitää sitä tungettelevana ja uteliaisuutena, kun kysyy naapurilta tuollaista.

    On yleinen sanonta, että pääkaupunkiseudulla asuu yksinäinen kansa. Kyllä yksinäisyyttä on täällä sydänmaillakin... Pidetään huolta toisistamme!

    vierailija Savosta.

    Ps. kuten huomaat, koukussa oon... olen käynyt koneella useaan otteeseen päivän aikana tarkastamassa, onko tullut uutta päivitystä ;)

    VastaaPoista
  2. Näin se Taivaan Isä johdattaa, kun vaan annamme sen tapahtua<3 ihanaa, että sait juteltua ja varmasti miestä auttoi ja tuntui hyvältä, kun kohtasit hänet noin aidolla tavalla:)

    VastaaPoista
  3. Raskaita asioita. Jaksamista sinulle itsellesikin isäsi sairauden kanssa. Minä menetin omani onnettomuudessa, ei ollut aikaa valmistautua eikä aikaa sanoa hyvästejä.. Anoppi menehtyi syöpään muutamia vuosia sitten, vieläkin itkettää muisto hyvästeistä, jotka toisillemme lausuimme siinä ihan loppumetreillä. Rauhallisesti hän kuitenkin sai lähteä ja omassa kotonaan saattohoidettiin.

    VastaaPoista
  4. Voi kun kiva kun uskalsit ruveta juttelemaan.
    Teki varmasti hyvää miehelle kun kyselit, niin huomaa että joku välittää.
    Olet hyvä lähimmäinen♥

    VastaaPoista
  5. Olipa teillä mukava kohtaaminen. Ja tosiaan toivottavasti naapurin mieskin ilahtui siitä että vierellä on välittävä naapuri. Voimia teidän koko perheelle !
    / Katja

    VastaaPoista