perjantai 12. elokuuta 2011

Tirtetta pyytää anteeksi

Mies mielellään lykkää vaativammat kasvatukselliset tehtävät minulle. Kun on kyse sanavalmiista lapsista, myös kasvattajan täytyy olla aika verbaalinen, jotta viesti menee perille. Mies jää usein konfliktitilanteissa altavastaajaksi, kun ei löydä sopivan tiukkoja sanoja tai ei rohkene viheltää peliä poikki heti alkukahinoissa.

Äsken mies soittaa minulle pihalta, olin kotona.
- "Tirtetta tappelee keinun luona veljensä kanssa ja ne huutaa niin, että ihmiset tulee jo parvekkeille katselemaan".
Sanoin, että mene hakemaan ne tappelijat sieltä ja tuo kotiin.
-" No mä vain ajattelin, että sun on hyvä tietää, mitä täällä tapahtuu".
Mies kokosi vasta rojujaan kasaan pihapöydältä kun purjehdin selvittelemään huudon alkuperää.
Veli siellä puolusti naapurin viisivuotiasta poikaa, kun Tirtetta oli "haukkunut J:a läskiksi ja tyhmäksi". Ja Tirtetta oli loukkaantunut siitä, kun veli asettui naapurin pojan puolelle häntä vastaan.
Koska ei ollut ainoa kerta, kun Tirtetta tavattiin "läskittelemästä", päätin hoitaa asian nyt tarvittavalla perinpohjaisuudella. Sanoin Tirtetalle, että ketään ei sanota tyhmäksi, eikä läskiksi ja nyt sinun pitää katsoa J:a silmiin ja pyytää anteeksi.
Olen tiennyt, että Tirtetta on hyvin omapäinen ja päättäväinen, jopa itsepintainen. Mutta en arvannut, että niin itsepäinen.
- "En pyydä anteeksi".
- "Minulla on niin paha yskä, että en voi pyytää".
- "Mulla on kauhee nälkä ja kivi kengässä".
- "Mua janottaa hirveesti ja maha murhii... mä kuolen nälkään..."
Kerroin selkeästi, että jos anteeksipyyntö vielä viipyy, Tirtetta on koko illan kotiarestissa, eli ei pääse enää pihalle.
Velikin kävi välillä hoputtamassa.
Seisoimme keskellä pihaa ja sanoin, että meistä kumpikaan ei lähde sisälle, ennenkuin anteeksi on pyydetty.
- "Se on niin noloo, en mä uskalla".
Naapurit siirtyivät hissunkissun parvekkeiltaan sisälle ja kuulin pitkiä huokailuja.
Jossakin vaiheessa, reilu puoli tuntia asiaa pohdittuaan, Tirtetta supisee pää painuksissa "anteeksi". Sanoin, että hienosti sanoit anteeksi, mutta pitää myös katsoa J:a silmiin, samalla kun pyytää anteeksi.
Kymmenen minuutin odotus.
Kelvollinen anteeksipyyntö heltisi viimein. Luulen, että jatkossa Tirtetalta ei niin helposti pääse "läskit" ja "tyhmät" suusta pihan kavereille.
Tulimme sisälle ja langetin rangaistuksen. Tänä iltana ei pääsisi enää pihalle, parvekkeella ja sisällä sai leikkiä. Rangaistuksen nimi oli siis kotiaresti.

Kului hetki.
- "Äiti, mun jalkoja särkee ihan kauheesti, kun mä en ole moneen päivään pyöräillyt. Mun täytyis mennä pihalle vähän pyöräilemään..."
Arvatkaa pääsikö Tirtetta pihalle pyöräilemään? Ei, ei todellakaan.

8 kommenttia:

  1. Sama taktiikka meilläkin, vaikkakin Lassi on vasta 3 vanha MUTTA joka kerta jos näen että Amalia kokee vääryyttä isoveljeltä niin se anteeksi pyyntö suoritetaan niin että sitten kans kattotaan silmiin ja pyydetään kunnolla anteeksi, aina siinä hetken kestää mutta joka kerta anteeksi pyydetty..

    :)

    VastaaPoista
  2. Meillä olen myös tiukka näissä asioissa. Niin viereille kun omillekin.
    Isäntä jättääkin nämä kurimus jutut minun huolekseni.

    VastaaPoista
  3. Olisi ihanaa, kun muutkin vanhemmat pitäisi tuollaista kuria omille lapsilleen.. Viime päivinä minua (aikuista) ja lastani minitelty ilman syytä ulkona! Monia kertoja sanonut ja kieltänyt, että ketään ei haukuta ja nimitellä, mutta se ei tunnu menevän perille kun touhu jatkuu. Ja mikäköhän sitä sitten osaisi tehdä tai olla. Hmph.Olisi ihanaa, kun muutkin vanhemmat pitäisi tuollaista kuria omille lapsilleen.. Viime päivinä minua (aikuista) ja lastani minitelty ilman syytä ulkona! Monia kertoja sanonut ja kieltänyt, että ketään ei haukuta ja nimitellä, mutta se ei tunnu menevän perille kun touhu jatkuu. Ja mikäköhän sitä sitten osaisi tehdä tai olla. Hmph.

    VastaaPoista
  4. Anteeksi hirveästi! Kirjoitin edellisen kommenttini kännykällä ja lähetys sekoili niin kovasti, että sama teksti tuli moneen kertaan samaan viestiin! Enkä saanut sitä edes pois, kun en ollut kirjautuneena!

    VastaaPoista
  5. On se vaan niin vaikeeta tuo anteeksipyytö. Kumma juttu.
    Ei ole helppoa lastenkasvatus, mutta kotona se pitää alkaa..

    VastaaPoista
  6. Susse, ei haittaa mitään! Kiva, kun kommentoit, olet uusi tuttavuus. (Toki on kivaa muidenkin kommentointi, mutta ovat jo vanhoja tuttuja ja silloin, jos olen kommentoijan kanssa ihan samaa mieltä, en sitä erikseen mainitse.)

    VastaaPoista
  7. Nuo on kyllä tilanteita, joissa ei voi tippaakaan antaa periksi, jos lipsuu kerran, se hyödynnetään taatusti. Olet viisas kasvattaja tämänpäivän hurlumhei meinigissä. Lapsesi ovat onnellisessa asemassa, vielä kiittävät myöhemmin.

    VastaaPoista