Reput kiertoon!

Tämä päivä on hymyilyttänyt, tehnyt iloiseksi ja ihmetellytkin olen.
Kun se kaivattu ja odotettu miehen palkka tänään tuli, piti ensi töikseen rientää kauppaan loputtoman pitkän kauppalapun kanssa, kun kaikki mahdollinen oli kaapeista lopussa. Läheskään kaikkea emme yhden aputytön kanssa jaksaneet vielä tuoda, mutta ihan tehokkaasti ostoshalut toiselle kauppareissulle kutistuivat hyvin pieneksi, kun ostamamme tuikitärkeelliset ruokatarpeet maksoivat 83 euroa. Minua summa harmitti, eikä vähiten sen takia, että paljon puuttuvaa oli vielä ostamatta. Kun raahasimme kasseja kotiin, näin maassa jalkakäytävällä rypistetyn 10:n euron setelin. Enää ei ostosten summa tuntunut ihan niin pahalta.

Kun tulimme kantamuksinemme kotiin, oli posti tuonut pakettikortin. Silmäni pyörähti ihmetyksestä, sillä paketti oli serkultani, jota olen nähnyt joskus hamassa menneisyydessä, en edes uskalla arvailla milloin. Jos me asumme eteläisessä Suomessa, hänen kotinsa on enemmän pohjoisen puolella.

Tuolla serkkutytöllä (hirveän kauan ollut rouva jo) on kaksi siskoa. Kun minä olin lapsi, heidän kotinsa oli minulle lempikyläpaikka. Kaikkein mieluiten kyläilin heillä. Heidän kotitalonsa on viehättävä, nyt jo vanha, persoonallinen talo suurten koivujen katveessa. Pihassa oli omenapuita ja saunan takana niin ihana kotileikki, ettei missään sen veroista.
Rakastin serkkujeni luona käymistä senkin takia, että heillä oli ihania tavaroita ja leluja, Aku Ankka-kirjoja ja pieniä satukirjoja, joita serkuillani aina luetin. Minulla on mielikuva, että saatoin käyttää serkkujeni (he olivat minua muutaman vuoden vanhempia) hyväntahtoisuutta hyväkseni, sillä eivät he koskaan ilenneet sanoa "ei" pyyntöihini. Yökyläreissut olivat tietysti parasta, mitä tiesin.
Heidän äitinsä on niitä samoja harvinaisia ihmisiä, joista puhuin jokin aika sitten. Siis sellainen ihminen, joka jää lapsen mieleen hyvyydellään ja lempeydellään. En kuullut serkkujeni äidin koskaan puhuvan meille lapsille kiukkuisesti, vihaisesti, väheksyen tai rakkaudettomasti. Hänen sanansa olivat aina lempeitä ja lämpimiä.
Hän olisi saattanut kyllä katkeroituakin elämälle. Hyvin harvan naisen osalle tulee joutua leskeksi kahdesti elämänsä aikana.

Otin siis pakettikortin mukaani, mutta ajattelin ennen postiin menoa käväistä Kierrätyskeskuksessa katsastamassa, mitä uutta sinne oli tullut. Reppuja oli edelleen ostoslistalla.
Parilla kympillä sain taas hurjasti tarpeellista. Kolmet siistit kengät, puoli tusinaa teepaitoja, valkoisen kannellisen emalipurkin (jonka nähdessään Maatalouskoululainen sanoi, että "vai on mamma alkanut sisustamaan"), valkoisen posliinisen pizzalautasen, kaksi reppua ja läppärilaukun. Pikkutytöt saivat kumpikin 50:n sentin lelut ja pari videota (20s kpl). Reppuja en saanut vieläkään tarpeeksi, mutta sovin, että ensi viikolla kun tulee töihin niistä vastaava hinnoittelija, tulen kysymään lisää.
Paluumatkalla hain paketin postista. Kotona paketista löytyy kaksi reppua, kaksi Marimekko-laukkua ja huivi, joka oikopäätä piti solmia Tirtetan päähän. (Ja siinä se onkin sitten siitä lähtien pysynyt.)
Serkkuni oli kirjoittanut ihanaan toivotuskorttiin: "Nämä olivat ylimääräisiä meillä..."
Minua nauratti ääneen nostaessani reppuja paketista. Kaikille tämän syksyn koululaisille on nyt reput. Eikä ainuttakaan niistä tarvinnut ostaa Cittarin tarjouksesta 16:lla eurolla.

Kun marjan myyjä antoi vielä alennusta mustikkalaatikosta ja pääsen pakastamaan mustikoita, on hyvin onnellinen olo.
Mies tuli ylityöpäivältään ja totesi, että kyllä vain yövuoro on monta kertaa helpompaa, kuin herätä aamuviideltä töihin.
Mitenkähän olisi: onnellisen päivän päätteeksi pellillinen mustikkapiirakkaa?

Tuulalle suuri ja hyllyvä halaus! Olitpa ihanalla asialla! Terveisiä sun pojille.