Lapsilisäpäivän tuhlaukset

Minun huono mustikkametsäomatunto sai aika paljon huojennusta edellisen tekstin kommentoijilta. Ja kun vielä totesin, että ostamani mustikat maksoivat 3 euroa litralta, niin eihän se niin kauhealta enää tuntunut. Kaiken lisäksi äsken kauppareissulla törmäsin hirmuiseen lentomuurahaisparveen, jota en muista kovin usein kaupungissa tavanneeni. Ehkä siellä mustikkametsässäkin on jonkinsorttisia hyönteisiä. Mummolan metsissä ei onneksi tarvitse pelätä käärmeitä. Tila on ollut suvun hallussa reilut sata vuotta ja koskaan ei tilan mailla ole tehty havaintoa mistään käärmeestä. Sen takia metsässä voi kipastella vaikka varpaisillaan, jos huvittaa.
Mummo soitti ja kyseli, aikooko Maatalouskoululainen kutoa sen loppuloimen, kun mummo sai oman mattonsa valmiiksi. Sanoin, että vakaa aikomus hänellä on, kun tänäänkin Kierrätyskeskuksesta kuteita haaksimme valmiiksi leikattuna ja sinisen pussilakanan leikattavaksi. Meillä oli Mummon kanssa jo aikaisemmin puhetta, että taidammekin jättää kangaspuut pystyyn, niin voi pitää kutomisharrastusta yllä aina innon mukaan. Valmiita loimiakin kun kuulema on. Odotan mielenkiinnolla, että serkkuni jossain maailmanajassa kädestä pitäen opettaa villaloimien laiton kangaspuihin ja villahuopien kutomisen. Ajatus kutkuttaa, koska kaikkien villatuotteiden suosio on noussut hurjasti ja alitajuisesti koko ajan suunnittelen, "mitä sitten mummolassa tehdään".

Kävin tänään siis Kierrätyskeskuksessa, vaikka 15 kiloa porkkanoita odotti mehun tekoa. (Odottaa vieläkin, kun muut hommat tuntuvat tärkeämmiltä.)
Löysin yhdelle keskikoon pojalle Adidaksen perussinisen tuulipuvun viidellä eurolla ja yhdelle isolle pojalle samanlaisen takin kolmella. Reilun kokoinen Peperonin mikrokuitutakki reilun pitkällä helmalla maksoi 3 euroa ja siiitä varmaankin väännetään vielä kättä. Ainakin vanhimman pojan katse, kun ripustin takkia kuivumaan, antoi viitteitä, että saattaisi kelvata hänellekin.
Tirtetalle ominaiseen kenkämakuun tuli täydennystä euron valkoisilla kävelykengillä ja ihanilla lipokkailla, joiden oikeaa nimeä en edes tiedä. Lisäksi hän sai 1,50e maksavan kainaloon sopivan auton ja pihalla onkin nyt juostu auto kainalossa, lipokkaat autoon varastoituna ja valkoiset kengät jalassa. Ainoa hankaluus on se, että autovarkaiden pelossa hän ei uskalla laskea autoa kädestään, vaan kulkee pitkin pihaa puristaen autoa tiukasti. Kun hän joutui laskemaan auton viereensä ottaakseen kiven pois kengästä, jo oli lauma pihan lapsia autoa sormeilemassa, mutta kimakka huuto sai heidät perääntymään. Arvaan, että illalla lähdetään nukkumaan auto ja kaksi paria kenkiä vieressä.
Kaisa-sisko, se tämän syksyn ekaluokkalainen, löysi paljon ihania pehmoeläimiä ja kun hinta oli 50 senttiä kappale, mielellään äiti ne ostikin. Pussillisen muovikäärmeitä hän löysi eläinkokoelmaansa.
Suuria reppuja koulutarkoitukseen emme löytäneet. Keväällä meni pari loppuunpalvellutta reppua roskiin. Esimerkiksi yhden ison pojan reppu, joka palveli 8 vuotta. Poika menee nyt 9. luokalle. Kun hän aikoinaan valitsi itselleen ekaluokan reppua, hän halusi laadukkaan ja hintavan repun, joka näköjään oli hyvin kannattava ostos.

Ostamisen suhteellisuus oli tänään ajatuksissani. Kun tänään lapsilisien maksun johdosta uskalsin ajatella "shoppailumatkaa" Kierrätyskeskukseen, niin kolmen kympin ostokset tuntuivat ison rahan ostoksilta.
Meillähän on hyvin kauan ollut niin, että useampi tuttavaperhe tuo lapsiltaan pieniksi jäävät vaatteet ja kengät meille. Ei minun ole koskaan tarvinnut ostaa lapsille syksyllä "kouluvaatteita". "Tarhavaatteet" on vielä oudompi käsitys, koska ne lapsistamme, jotka ovat päiväkodissa esikoulun käyneet, eivät ole tarvinneet sinne mitään erikoisvarustelua, mitä ei olisi jo ollut kotona olemassa. Meiltä löytyy esimerkiksi kuravaatteita koot 90-160 kaikkia tasakokoja... Kumisaappaita on vähintään  yhdet joka kokoa.
Kun ostan lähes kaikki vaatteet nykyään Kierrätyskeskuksesta, tulen myös sillä tavalla kohtuuhintasokeaksi, että Citymarketin myymät tyttöjen pikkuhousut jäävät ostamatta, kun niiden tarjouslapussa on hinta 3e. Ostin tänään kierrätettyjä, aivan uuden veroisia neljät eurolla. En ole siis valmis maksamaan niistä enempää.

Pikkuisen mutisin tänä aamuna miehelle. Oli kuulema ihan ilokseen kävellyt yöllä neljän pintaan varikolta kotiin. Matkaa tulee rapiat seitsemän kilometriä. Totean, että hyvässä kunnossa täytyy lonkkaproteesit olla, että yhdentoista tunnin ajamisen jälkeen vielä tuonlainen urheilu maistuu. No, tuli siinä sivussa kerättyä seitsemän euron pullopussi.
Päivän toteamus: mies tienaa, vaimo tuhlaa.