maanantai 25. heinäkuuta 2011

Voisinko antaa kanan kuukaudessa

Me, joilla on etuoikeus tänään jatkaa elämäämme, voisimme rikkoa ajatusrutiineita ja pyytää, sekä etsiä elämäämme uusia haasteita.
Ihmiset, jotka tukeutuvat elämässään Taivaan Isän johtoon ja johdatukseen, voivat rukoilla uusia tuulia elämäänsä. Ne, jotka omasta tahdostaan haluavat jatkaa elämäänsä ilman Taivaan Isään tukeutumista, voivat myös ajatella elämän haasteita aivan uudesta näkökulmasta. Eikä meidän tarvitse perustaa muutoshalukkuuttamme jossitteluun. Ei meidän tarvitse ajatella, että jos istun ensi vuonna pyörätuolissa, jos puolisoni sattuu kuolemaan, entä jos lapseni sairastuukin vakavasti.
Yhdelle sun toiselle meistä tapahtuu elämässä aina silloin tällöin jotakin hyvin järisyttävää. Toiselle jotain hyvin kauheaa, toista onni potkaisee. Suuria onnenpotkuja saa joskus odotella elämäänsä kauankin.
Sitten on tietysti ihmisiä, joiden mittakaava onnenpotkuihin on aika laaja. Tunnustan, että minä riemuitsisin vielä ensi talvena, jos mustikkametsään mennessäni löytäisin niin valtaisan marjapaikan, että keräisin siitä kaksi ämpärillistä mustikoita.
Nuoren elämässä paikka opiskelemaan on yksi ihmiselämän suuria myötäkäymisiä. Vaikka opiskelisimme puolet elämästämme, ei kovin montaa kertaa yhden ihmiselämän aikana uutta koulupaikkaa vastaanoteta.

Mutta se, mitä olen tänään ajatellut, oli rutinoituneiden ajatuskulkujen ohjaamista ihan uusille urille. Hyvin helposti tottuu ja tyytyy elämään elämäänsä sellaisena, kuin se aamu toisensa jälkeen eteen avautuu. Tutut rutiinit alkavat tuntua turvallisilta, ei ehkä ole edes halua alkaa niitä muuttamaan. Kuitenkin pienistä, ehkä hullulta kuullostavista ajatukseniduista on kautta maailmankierron syntynyt mullistavia asioita.
Tänään ajattelin, että mitä jos suuri joukko ihmisiä päättäisi ihan tuosta noin vain lahjoittaa kuukaudessa viisi euroa johonkin hyvään asiaan. Sen lisäksi, mitä nykyään jo tekee. Esimerkiksi kirkon Ulkomaanavun "Toisenlainen lahja" -projektissa voit viidellä eurolla lahjoittaa huovan sitä tarvitsevalle. Tai 8:lla eurolla koulupuvun kehitysmaan lapselle. Jos maksat kuukausiviitosesi puolen vuoden välein ja lahjoitat 30e kerralla, sillä rahalla saadaan kasvimaa siemenineen tai vuohi tai ammatti kehitysmaan naiselle.
Mission Possible on järjestö, joka tekee vähäeleistä työtä mm. Venäjän katulasten keskuudessa. Sillä  viidellä eurolla katulapsipartio tarjoaa kuukauden ajan yhdelle katulapselle joka ilta kuumaa keittoa ja leipää.
Jos kotisi olisi viemäritunnelissa, sinusta olisi varmaan mukavaa saada lämmintä keittoa illalla ennen nukkumaanlähtöä. Minusta ainakin olisi.
Hullu ajatukseni lähti viitosesta. Meidän hullu talous ei notkusi mihinkään suuntaan sen viitosen takia. Se viitonen ei tekisi omalletunnollenikaan yhtään mitään. Ihan yhtä kylmästi suhtautuisin maailman hätään siitä viitosesta huolimatta. Ihan yhtä lailla miettimättä ostaisin mielitekooni salmiakkijäätelön kauppareissulla.
Mutta jos meitä olisi 500, jotka ei pitäisi viitosen antamista kuukaudessa kovin järisyttävänä asiana, olisi sillä rahalla kuukaudessa tehty jo monta ihmistä iloiseksi.

Tuli  mieleeni "Tarkka markka"- blogin kirjoitus, kun kirjoittaja päätti joulun alla lahjoittaa osuuden tuloistaan hyväntekeväisyyteen. Hän valitsi kohteeksi Pelastusarmeijan joulupata- keräyksen.
Kaikki tiedämme, kuinka moninaista ja tarpeellista työtä Pelastusarmeija tekee, eikä vain joulun aikaan.
Satuin olemaan mukana Helsingin Kalliossa Pelastusarmeijan tiloissa vietetyssä perheiden joulujuhlassa. Kyse oli oikeastaan perhekerhon joulujuhlasta.
Niin Tarkka markka - blogin pitäjän, kuin muidenkin lahjoittajien avulla tuokin juhla toteutettiin. Paikalla oli salin täydeltä lapsiperheitä ympäri Helsinkiä. Monet olivat tulleet hyvinkin pitkästä matkasta. Jouluisen ohjelman lisäksi lapset saivat askarrella, kaikille tarjottiin runsaasta kahvipöydästä herkkuja ja syötävää ja lisäksi kaikki halukkaat saivat kotiinlähtiessään mukaansa leipää ja ruokatarvikkeita. Lisäksi suuremman avun tarpeessa oleville jaettiin henkilökohtaisia tapaamisaikoja Pelastusarmeijan sosiaalityöntekijän luokse, jolloin avuntarpeeseen voitiin paneutua yksityiskohtaisemmin kaikessa rauhassa.
Ei tiennyt Tarkka markka - blogin pitäjä maksua tililtään klikatessaan, kuinka konkreettista ja suurta apua hänenkin lahjoituksellaan tehdään.

Olen alkanut kulkea kauppareissut silmät auki. On nimittäin  monta kertaa käynyt niin, että tapaan kauppareissullani todella mielenkiintoisia ihmisiä. Joskus joku on ollut todellisen avun tarpeessa, joku on tarvinnut neuvoa ja usein olen löytänyt uusia ystäviä. Kun mieli on avoin uusille urille, saattaakin kotipihassaan pysähtyä juttelemaan naapurille, jonka kanssa ei ole koskaan ennen antautunut keskustelemaan. Ne keskustelut saattavat saada aikaan kauaskantoisia seurauksia.
Ja me, jotka asumme Taivaan Isän taskussa, pyydämme häneltä tänään, että hän johdattaisi meitä uusille näköaloille, ihan uusiin haasteisiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti