Mustikkamuntun aika

Miehen viimeöinen työvuoro sujui kohtuullisen rauhallisissa merkeissä. Yksi matkustaja käveli toivorikkaasti auton takaosaan ajatellen, ettei kuljettaja häneltä maksua vaadi. Mieheni käveli onnenonkijan perään ja ilmoitti, että saa tulla maksamaan matkansa tai sitten voi poistua. Koska lippurahoja ei löytynyt, joutui öinen kulkija etsimään toisen keinon matkalleen. Yhden hiukan vastahakoisemman liputtoman oli joutunut vartija poistamaan bussista. Jos jokainen yöbussin matkustaja maksaisi suosiolla matkalippunsa, kuljettajan työ olisi leikintekoa.
Kuin valkonahkainen karhu makaa tuolla vällyjensä alla työläismies ja minä lasken tunteja, millloin hänet pitää herättää uuteen työvuoroon.
Miehen puhelin oli varmaan kelvannut jollekin, koska mistään sitä ei ole löytynyt. Yleensä bussien löytötavarat palautuvat varikoille jokaista nyssäkkää myöten. Muutama viikko menee, että mies saa kadonneet puhelinnumerot selvitettyä. Onneksi mitään elintärkeää ei menetetty puhelimen mukana.

Aamun uutisotsikoista piti lukea juttu, että vain 15 prosenttia suomalaisista pariskunnista valitsee yhteisen pankkitilin. Minulle se ei taas ollut mikään yllätys, että järjestelyyn kumpikin osapuoli on hyvin tyytyväisiä. Rahasta ja sen käytöstä tulee kuulema harvemmin riitaa.
Meidän perheen kaikki rahat ovat kulkeneet yhden pankkitilin kautta lähes koko avioliittomme ajan. Järjestely on ollut meistä kummastakin oikein hyvä. Minä huolehdin kaikki laskut ja maksut, teen valtaosan ostoksista ja mies saa käyttöönsä niin paljon rahaa, kuin pyytää ja tarvitsee. Nykyään hän tarvitsee n. 20 senttiä per työpäivä, jotta voi ostaa töissä kahvikupillisen.
Niinä arkiöinä, kun hän ei pääse julkisilla kulkuneuvoilla pois töistä, varaan hänelle 20 euroa taksirahaa. Tänä kesänä on taksirahaa tarvittu yhtenä yönä. (Viime yönä olisi mies voinut tulla kotiin taksillakin, mutta valitsi rentouttavan kävelymatkan Rautatientorilta Ruoholahteen. Jos minä olisin ollut töissä koko yön, en olisi ehkä halunnut enää kävellä kahta kilometriä.)
Jos isi haluaa vapaapäivänään käydä pikkutyttöjen kanssa Pullatädillä kahvilla ja jäätelöllä, niin taatusti raha siihen löytyy. Joskus ihan ehdotan isille, että ottaa yhden joutilaana pyöriskelevän lapsen mukaansa ja käy vaikka hampurilaisella tai jäätelöllä.
Kyllä minä muistan vieläkin, mitä juhlahetkiä oli kirkonkylänreissulla, kun äiti juoksi asioita ja isi vei minut Osuuskaupan vanhaan baariin, osti limsapullon ja viinerin ja sitten sain laittaa 50-pennisen pajatsoon. Ei tullut minusta peliriippuvaista.

Olen ihan sisuskalut vereslihalla ajatellut viime päivinä, että kun olin kakara ja nuori ja metsät oli sinisenään mustikoita, kiinnostiko minua metsään meno. Äiti sai aika säälittävällä äänellä anella, että "menisit nyt, kun hyvät marjat mehtään märkänöö". Saatoin minä armeliaisuuttani muutaman litran pakasteeseen kerätä, tai mustikkamuntun ainekset tai piirakkamarjat, mutta ei niitä ikinä marja-autolle myyntiin asti liiennyt. Niin kuin olisi veistä haavassa vääntänyt, kun katsoin eilen Kamppikeskuksen marjanmyyjällä suomalaisia mustikoita hintaan 7 euroa litra.
 Nyt kun en itkemälläkään metsään täällä pääse, olen valmis maksamaan 7 euroa kilolta, jos joku minulle ämpärillistä tulisi kauppaamaan. (Siinäpä oivallinen tienesti Maatalouskoululaiselle, joka siellä metsien keskellä majailee.)
Koska tuo mustikkamunttu tuossa tuli mainittua, en voi välttyä laittamasta sen ohjetta, koska jokainen etelä-savolainen tekee sen kesäherkun ilman reseptiä. Kyseessä on yli sata vuotta vanha savolainen perinneruoka, jota syötiin mustikka-aikaan joko jälkiruokana tai kevyenä illallisena tai iltapalana. Tuoreista mustikoista tehtynä sitä pitäisi maistaa ensimmäisen kerran; pakastemarjoista tehtynä ei ole saman veroista.

SAVOLAINEN MUSTIKKAMUNTTU ELI MUSTIKKAPÖPERÖ

tuoreita, vastapoimittuja mustikoita
talkkunajauhoja
sokeria
maitoa

Nuiji (puunuijalla) mustikat rikki, lisää sokeria. Sekoita talkkunajauhoja vähän kerrassaan lisäämällä, jotta saat paksun "muntun". Lisää munttuun maitoa ja sekoita niin kauan, että saat koostumuksesta mieleisesi. Herkku on helpompi lusikoida, jos se jää paksuksi, mutta on ihan makuasia, tykkääkö ohuemmasta vai paksusta puurosta.
Sokerin määrä riippuu marjojen makeudesta. Parhaimmillaan kypsistä mustikoista tehtynä sokeria ei tarvita ollenkaan.
Huomioi, että talkkunoiden laadusta riippuen ne turpoavat. Ruokakaupoissa myydään muutaman valmistajan talkkunaa. Pitkään säilytettynä talkkunan maku kärsii ja siitä tulee kitkerää ja se alkaa maistua pakkaukseltaan. Tarkista siis ostaessasi, että saat mahdollisimman tuoretta. Pienmyllyjen tuotteet ovat usein maukkaampia.
Talkkuna on ravintorikas ruoka-aine, joka on ollut aliarvostetussa asemassa. Talkkunahyve, jossa kermavaahdon ja talkkunan sekaan lisätään marjasurvosta, on yksi upeimmista suomalaisista jälkiruuista.

Mutta mustikkamunttu on piristävä, ravitseva ja uusia voimia antava ruoka, joka Savossa on kuulunut loppukesän jokapäiväiseen ruokavalioon. Ennen vanhaan ihmiset osasivat luonnostaan tehdä ruokaa, joka oli ravitsemusopillisesti täydellistä.

Mielelläni kuulisin kommenteissa mustikkametsäkuulumisia ympäri Suomea. Muistetaan, että mustikka on yksi Suomen arvomarjoista ja sitä ei monessa maassa kasva sellaisia määriä, kuin meillä. Siksi se marja ei saisi "märäntyä mehtiin".