Alkuperäinen lapsen lausahdus oli: " kaupungissa asutaan, mutta mummolassa eletään".
Tämä hyvin syvällinen lapsemme toteamus muistui äsken mieleeni, kun ripustin pyykkiä parvekkeella ja katselin "maisemia". Siellä täällä lehmusten juurella istui ryypiskeleviä tai juomaa nautiskelevia (riippuen siitä, miltä kantilta asiaa katsoi) kesäpukeisia ihmisiä, kanavan toisella puolella olevan ravintolan terassilta kuului sekalainen möykkä ja aikuisten ihmisten naurunremakka. Onhan kesäilta lämmin ja merellinen ympäristö puistomaisine viheralueineen viehättävä, mutta melkein paha olo tuli, kun ajatteli, mitä samainen kesäilta on mummolan terassilla pyykkiä ripustaen.
Ainoat näköpiirissä olevat ihmiset olisivat omaa perhettä, jos sattuisivat vielä siihen aikaan puutarhassa kulkemaan. Ainoat äänet, mitkä korva kuulisi, olisi metsän ja puutarhan iltalinnut, jotka lauleskelisivat, mitä lystäisivät. Ainakin pääskyset kirmaisivat korkeuksisssa pyydystäen innnolla iltapörriäisiä. Paarmatkin olisivat jo painuneet yöpuulle, muutaman hyttysen ottaisin ilomielin seurakseni, jos pääsisin helsinkiläisparvekkeelta mummolan terassille.
Mietin, että aionko todella (jos Luoja elonpäiviä suo) jaksaa kärvistellä vielä kolme (lyhyttä) kesää kaupungissa. Ilman omaa kasvimaata, ilman vattupuskia, ilman mustikkametsiä, ilman hellapuidentekoa, ilman hurjia kesäukkosia. Eihän täällä Helsingissä ole edes kunnon ukonilmoja, kuten kesään ehdottomasti kuuluu!
Muutama kommentoija on joskus näihin samanlaisiin marinoihini kirjoittanut ihmettelynsä, miksi ihmeessä en sitten pakkaa pesuettani ja muuta jo sinne mummolan ihmemaahan. Siinäpäs se. Miksi emme vain hyppää hurjaan tuntemattomaan, mies irtisano itseään vajaa neljä vuotta ennen häämöttävää eläkeikää. Kun kurja totuus näyttää olevan se, että raha ja vain raha, on se ainoa sarvipeikko, joka lähtöämme pidättelee.
Emme uskalla muuttaa maalle neljätoistahenkisen lauman kanssa, jos ei ole tiedossa mitään säännöllistä tuloa.
Linja-autonkuljettaja olisi Kangasniemellä ja Mikkelissäkin työtön. (Haukivuorella olisi sentään jo yksi paikka haussa.)
Tulin tänne teille marisemaan, kun uni pakoili ja ajatukset olivat vain mummolan marjamättäillä. Nyt on viisainta lopettaa, koska yöpuuroaan syövä Maatalouskoululainen sanoi minun näyttävän Shrek kolmosen Fifi-hanhelta.
Eiköhän tässä pärjäillä. Huomenna pääsee laskuja makselemaan, on miehellä tilipäivä.
Voimia sinne - ei aina oo helppoo ei... :/
VastaaPoistaRaha on vaan sellainen ikävä tosiasia, joka määrää hyvin pitkälle joitakin toimintojamme.Jaksuja Sinulle!
VastaaPoistaSirkku ystäväin, on luonnollista, että ajatuksesi pyörivät nyt maalla, kävittehän juuri siellä pitkän ajan jälkeen. Kaupunkielämisen negatiiviset puolet korostuvat, kun mieli on siellä metsien keskellä ja juuri kauneimpaan aikaan. Jaksat kyllä juuri niin kauan kuin on tarpeen, oli se sitten vuosia tai kuukausia.
VastaaPoistaSe on kyllä ärsyttävän totta, että rahan takia joutuu tekemään erilaisia ratkaisuja. Olisit niin maalainen ja sopisit sinne niin täydellisesti.. Jos vaikka lottovoitto osuis kohdallenne, että pääsisitte maalle jo aikaisemmin, pidän peukkuja!
VastaaPoistaJa totta muuten tuo, miten paljon houkuttelevammalta kuulostaa pyykin ripustus lintujen laulua kuunnellessa kuin känniläisten möykkä.. mutta siellä tulevaisuudessa se onnela onneksi teitä odottelee!!
Ihanat eläkepäivät tiedossa miehelläsi ja lapsilla vielä maalais-eloa odotettavissa!äkkiä se tuo aika hurahtaa,usko pois!Tsemppiä!
VastaaPoistaRaha se valitettavan usein ratkaisee kaiken ja antaa suunnan sille miten eletään. Harmillista. Mutta ONNEKSI se päivä kuitenkin tulee että te pääsette sinne maalle! Vaikka pitäisi vähäsen vielä odottaa...
VastaaPoistaRaha, tai enemmin sen puute on ärsyttävä asia elämässä. Ja se miten pakollista se on. Ymmärrän hyvin tuskan maalle pääsyn odottelusta. Viisi pitkää vuotta etsimme meille soveltuvaa paikkaa ja kun se vihdoin löytyi ei kaupungin talo meinannut mennä kaupaksi! Lopulta meni ja täällä ollaan, eikä ainakaan tähän mennessä olla kaivattu kaupungin eloa tippaakaan!
VastaaPoistaoho (tulit heti mieleeni):
VastaaPoistahttp://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/07/karjalainen_pullonkerayksesta_pitaa_maksaa_veroa_2739254.html
Anonyymi: joo, kävin lukemassa jutun oikein juurta jaksaen. Taidankin tehdä seuraavassa verotuksessa niin, että ilmoitan omissa nimissäni koko perheen pullonkeruutulot, pyydän tulonhankkimisvähennyksen ja saan verokortilleni jotakin tuloa kotiäidille.
VastaaPoistaKela tietysti riemastuu lisätuloistani, kuten kuuluukin, mutta minä saan moneen paikkaan etua siitä, että minulla on edes jotakin verotettavaa tuloa. Olkoot sitten vaikka pullojenkeruutuloja.
Ei niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin, mutta oikeustajuni kyllä riitelee sen homman verotusta vastaan.
Montakohan vuotta saa ilman veroja kerätä omasta metsästään marjoja ja sieniä ja myydä niitä...!