maanantai 18. kesäkuuta 2012

Jos suutarin lapsella ei ole kenkiä, kuinkahan käy siivoojan lasten?

Kuluneen viikon olen siis perehtynyt siivoustyön syvimpään olemukseen. Tunteet ovat vaihdelleet laidasta laitaan ja nyt opettelen tekemään työtäni ajattelematta sitä niin tunnetasolla. Ehkä tuo "tunteellisuus" johtuu siitä, että hoitajan työssä olen aina pitänyt tunteet mukana ja automaattisesti noudatan samaa kaavaa, kun pääni rekisteröi sanan "työ".
Vanhin tyttäreni sanoi tänään puhelimessa asian, jota en ollut edes tullut ajatelleeksi: lika ja roskat eivät puhu sinulle mitään, eivätkä varsinkaan mitään pahaa. On työpaikkoja, joissa joutuu pärjäämään ilkeästi puhuvien ihmisten kanssa. Oloni huojentui huomattavasti. Nythän saan tehdä työni itsenäisesti, omaan tahtiin ja ilman kenenkään käskytystä tai suoranaista valvontaa.

Tämän aamun työmatka oli hyvin turvallinen. Ennen kahta yöllä lähdin kotoa ja metroaseman edessä vastaani kävelee oma mieheni, joka oli tulossa omasta työstään kotiin nukkumaan. Suukon saattelemana kävelen vajaan puolen tunnin matkan ja vastaani tulee matkan aikana ainoastaan kaksi poliisipartiota.
Puoli kuuden aikaan viimeisiä mopinvetoja vedellessäni puhelimeni soi ja naapurin pappa, jolle tiputtelen silmätippoja neljästi päivässä, soittaa ja kertoo kahvin olevan pöydässä. Puolessa tunnissa saan työni valmiiksi ja tulen metrolla kotiin ja saan tuoretta, vahvaa kahvia naapurissa. Harvoin on aamukahvi ollut niin hyvää (ja tullut niin tarpeeseen).

Kotona työssäkäymiseni näkyy lähinnä siinä, että suurimittaiset piperrykset keittiössä ovat vaihtuneet suureen kattilalliseen ruokaa, jonka kirjoittamaton viesti on "syö tai näe nälkää". Isot tytöt ovatkin sitten saaneet harrastaa lähes mielin määrin omatoimista leipomista ja kokkailua.
Muutenkin hyvin mielenkiintoisia seurauksia perheessä on öinen työssäkäymiseni ja päivän kahdet nokoset saaneet aikaan. Nuo seuraukset oli toki odotettavissakin, mutta niiden sujuva asettuminen päivärytmiin ilman kenenkään nurinoita oli minulle pienoinen yllätys. Tarkoitan tässä kaikkien lasten lisääntynyttä omatoimisuutta ja myös sydäntä lämmittävää huomioimista äidin jaksamiseen ja hyvinvointiin.
Mikään pakkohan minun ei olisi ollut töihin mennä, mutta kun väistämättä on ajan mittaan lähes kokopäivätyö edessäni, on tällainen kevyt lasku hyvää harjoittelua.

Öisin ja varsinkin aamuvarhaisella kaupungin siivoojien työtä katsellessani tulee mieleeni, että jos kukaan ei heittäisi maahan ainuttakaan roskaa, maailmassa oli hurjasti työttömiä. Toisaalta - ne siivoojat voisivat ehkä valita työkseen jotakin mielekkäämpää.
Minun siivoustyöni on mielekästä palkan ja saamani työkokemuksen takia, mutta tunteellisesti ei pitäisi työrupeamaansa aloittaa. Ehkä enemmän "härkää sarvista"- asennetta tarvitaan.

9 kommenttia:

  1. Toivottavasti työsi tuo sinulle mukavia kokemuksia runsain mitoin. Ainakin saat vähän rahaa ja työkokemusta CV:täsi varten. Naapurin pappasi on ihana kun keitti sinulle aamukahvit.
    Minä muistan sellaisenkin ajan kun oli kadunlakaisijoita (ja talonmiehiä). Silloin heitettiin karkkipaperit ym roskat surutta tiepuoleen.
    Mukavaa yötyöviikkoa!

    VastaaPoista
  2. Mitä pitempään tuota työtä tekee, sen nopeammin sen ilmeisesti myöäös hoitaa, kun osaa oikeat otteet ja tuntee paikat ja systeemit.
    Olipa hieno juttu, kun mieskin tuli töistä vastaan!
    Hyvä, kun kotiväkikin ainakin lomilla tekee oman osansa ja oppii kantamaan vastuuta.

    VastaaPoista
  3. Ihana naapurin pappa sinulla :)

    VastaaPoista
  4. Reipasta hommaa! Ilolla luen juttujasi...

    VastaaPoista
  5. Kyllä sinä olet energinen! Ja lapset ovat siitä ihania, että he eivät siedä äidin laiskottelua, mutta jos äidillä on muita töitä tai hän on väsynyt muista töistä ja tarvitsee lepoa, se he kyllä ymmärtävät. Myös leikki-ikäiset! Vauvojen ja taaperoiden ymmärrys tosin ei riitä eikä kuulukaan riittää näin pitkälle, mutta sen ikäisiähän sinulla ei olekaan.

    tv Leena

    VastaaPoista
  6. Minä jo ihmettelin, kun sinua ei ole täällä näkynyt, tai siis en ole huomannut. Onnea uudelle uralle, hieno juttu!

    VastaaPoista
  7. Siivoojan työ on työ,jota arvostan melkeinpä kaikkein eniten!ilman siivoojia maailma ois kaaoksen vallassa!Jotenka...teet todella arvokasta työtä yön tunteina,en voi ku hattua nostaa sinulle!Ja kotona olevat lapsukaisetkin sen ymmärtävät,että äiti tarvitsee apua jaksaakseen...Suuressa perheessä opitaan pienestä pitäen kantamaan vastuuta ja huomioimaan toiset!

    VastaaPoista
  8. Hei pitkästä aikaa! Ihan hämmästyin, että ole aloittanut työt....Voi sinua, kuinka jaksat? Varmasti kotona sinulla on moninkertainen määrä työtä minuun verrattuna....Voimia ja iloa työhösi <3

    Siunattua Juhannusta teidän koko perheelle <3

    VastaaPoista
  9. Kiitos kaikille toivotuksista ja samoin teille onnellista keskikesän juhlaa.
    Mammeli, melko hyvin olen jaksanut, kun nukun kahdet päiväunet. Viime yön olin 02-08 ja pientä puuhaa riitti juhannuksenjuhlijoiden jäljiltä. Usein on käynyt niin, että kun minä lähden töihin, mies tulee omista töistään matkalla vastaan. Minun työvuoroni vie matkoineen max 6h.

    Tänä aamuna järjestin ylimääräistä puuhaa itselleni. Töistä lähtiessäni huomasin, että takin tasku on auki ja rahakukkaro kadonnut. Soitin miehelle kotiin ja hän etsi lasten kanssa kaikki mahdolliset paikat ja minä etsin vielä kummankin ravintolan tilat ja ulkoa. Olin varma, että kukkaro oli pudonnut yöllä vaihtaessani ravintolasta toiseen ja takki oli vain kainalossani.
    Tulin kotiin ja etsin minäkin kaikkialta ja sitten aloin soitella ja kuolettaa kortteja. Kun olin saanut pankkikortin, matkakortin, henkilökortin ja ajokortin mitätöityä, löysin rahapussin eteisen siivouskomeron ovessa olevasta korista.
    Kukkaron katoaminen ei harmittanut oikeastaan yhtään, mutta löytäminen vasta harmittikin. Kolmen tunnin hirmuinen työ ja nyt saan kuitenkin hankkia ainakin pankki- ja matkakortit uusiksi.
    Äitini ehdotti kaulapussia, jossa säilytän kortit. Täytyy varmaan laittaa Nöpöstiinalle tilaukseen.

    VastaaPoista