keskiviikko 8. syyskuuta 2021

Suuren surun äärellä

 Kysyin Anne-Marilta luvan tämän tekstin kirjoittamiseen. Kuvia en edes haluaisi julkaista tänne muistoksi, koska aihe on sydäntä raastavan murheellinen.

Anne-Marin kaikkien unelmien kodissa, Palokankaan talossa, oli menneenä lauantaina tulipalo, mikä tuhosi koko talon asuinkelvottomaksi.

En muista milloin viimeksi ja mistä asiasta olisin vuodattanut niin paljon kyyneliä, kuin tästä. Olemme kaikki olleet hyvin järkyttyneitä ja surullisia tapahtuneen johdosta.

Ilmeisimmin läppärin laturista alkunsa saanut palo vei käytännössä kaiken Anne-Marin irtaimiston. Tänään paikalla kävivät vakuutusyhtiön vahinkotarkastajat ja aikanaan voi tehdä päätöksiä talon kohtalosta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että talon korjaaminen entiselleen ei ole järkevää.

Itse palossa ei menetetty henkiä - ei ihmisten eikä eläinten - mutta savukaasujen seurauksena kaksi kissaa menetti henkensä. Heidät on haudattu palsamipihta-aidan viereen Lautakankaalle.

Muistatte onnellisen kirjoitukseni kevättalvelta, kun sain viettää ikimuistoisen vuorokauden Palokankaalla ja nukkua suloisen yön siinä kammarissa, josta tulipalo nyt sai alkunsa. Se yö jäi minulla ensimmäiseksi ja viimeiseksi siinä kammarissa.

Äitinä suruani Anne-Marin puolesta lisää talon menettämisen lisäksi myös se, että tapahtuman myötä hän joutuu luopumaan suurimmasta osasta eläimiään. Eläimet ovat kuuluneet Anne-Marin elämään Palokankaalla hyvin tiiviisti. 

Lauantai-iltana, kun järkytys tapahtuneesta oli suurimmillaan ja pohjaton suru päällimmäisenä mielessä, katselin täällä kotona ympärilleni: vaikken koskaan ole pitänyt itseäni kovin tavaraan kiintyneenä, niin silloin koin totaalisen luovuttamisen tavaran haaksimiseen. Ei näillä meidän kapineilla ja keräilyillä ole taivahan merkitystä elämässämme.

Anne-Mari on asiassa jo askeleen edellä. Hän sanoi, ettei halua vastaanottaa mitään tavaralahjoituksia, vaan harkiten hankkii ajan kanssa vain sellaista mitä todella tarvitsee.

Meillä kaikilla on nyt sydän hieman herkkänä, mutta vähitellen tästä toivumme. Perheenä emme ole koskaan aikaisemmin vastaavaa kokeneet.

10 kommenttia:

  1. Luin lehdestä palosta ja heti tuli mieleen Anne-Mari eläimineen. Onneksi ihmishenkiä ei menetetty vaikka kissojen menetys on myös iso suru. Toivottavasti asiat sujuvat hyvin vakuutusyhtiön kanssa, sekin auttaa eteenpäin pääsemisessä. Muistanko oikein, oliko talo hirsitalo, sellaisen korjaaminen ei taida olla ihan mahdotonta tulipalonkaan jälkeen.
    Voimia koko perheelle.

    VastaaPoista
  2. On suuri järkytys lukea tästä kodin menettämisestä. Sen kokeminen on valtaisa järkytys. Toivon teille lohdutusta ja rauhallista toipumista. Se vie varmasti aikaa. Te ihmiset olette tärkeimpiä.

    VastaaPoista
  3. Järkyttävää! Voimia siihen kaikkeen!

    VastaaPoista
  4. Voi, kuinka pohjattoman surullista monin eri tavoin ♡ Voimia!

    VastaaPoista
  5. Järkyttävää! Voimia teille kaikille!

    VastaaPoista
  6. Voi, miten tavattoman ikävää:( Ei oikein osaa sanoa mitään ja kuitenkin on sellainen olo, että haluaisi jotakin sanoa. Sydämestäni toivotan voimia kaikkeen siihen, mitä edessänne nyt on.

    VastaaPoista
  7. Surullista. Voimia sinne kaikille💜

    VastaaPoista
  8. Voi ei, tosi kauhea juttu! 😢 Voimia Anne-Marille ja teille muillekin! ❤

    VastaaPoista
  9. Kiitos mukanaelämisestänne!
    Vähitellen olo helpottaa. Tosin en ole vielä kahden kuukauden jälkeenkään pystynyt käymään Palokankaalla.

    VastaaPoista