Vaikka mukana oli paperikassissa monenlaista sytykettä, tuli syttyi reippaaseen paloon vasta kärsivällisen ajan antamisen jälkeen.
Asia, mikä jälleen minua ärsytti, ilmeni heti: tieltä kuuluu autojen äänet metsämme jokaiseen loukkoon. Se on kai hinta nykyelämän helppoudesta.
Muutenhan metsä oli hiljainen. Harvat linnut kävivät lähipuissa kurkistelemassa touhujani. Aistit herkistyvät tulen äärellä metsän keskellä: kuulet kauempaakin metsässä lentoon lehahtavan linnun äänen.
Kun keräät oksia tuleen ja kohentelet tulta kepillä, tärkeiden asioiden määrä kutistuu juuri siihen.
Keskittymiseni häiriintyi, kun kuulin muutaman sadan metrin päässä riihen luona Papan aukaisevan puuladon oven. Sankka metsä oli välissä, mutta silti aloin pälyillä, tuleeko joku, näkeekö joku. Hetken kuluttua alkoi kuulua Papan halkojen hakkaamisen ääni.
Hetken vielä polttelin tulta. Kun Papan moottorisahan ääni alkoi kuulua, totesin, että kotiin voi lähteä.
Kiersin pienen lenkin etelänpuolen metsän kautta. Metsästäni löytyi yllätys: havahduin lehtikuusen neulasten mattoon ja kun nostin katseen maasta ylemmäs, näin lehtikuusimetsikön, jota en aikaisemmin ollut havainnut. Suurempi lehtikuusimetsikkö kasvaa metsätien toisella puolella, mutta tähän pienempään en ole koskaan kiinnittänyt huomiota. Joskus täytyy varmaan nuo puut laskea, mutta veikkaan, että toista sataa lehtikuusta metsässäni on varttumassa. Kaikki on istutettu yli 30 vuotta sitten, eli ovat jo hyvin kasvaneet.
Kotiin päästyäni ei sisähommat vielä innostaneet. Puuhommista palannut Pappa oli helposti houkuteltavissa tulen virittelyyn ulkona olevaan tulentekopaikkaan. Pakasteesta nakkasin ison paketillisen nakkimakkaroita tulen päälle ritilälle paistumaan. Paljasta ruisleipää makkaran seuraksi, niin nälkä lähti.
Kun kävin hakemassa paistotarvikkeita sisältä, ajokoira livahti ovesta ulos ja laukkasi innoissaan kauas pellolle melkein naapuriin asti. Hain hihnan ja makkarasta puhumalla sain karkulaisen pyydystettyä. Lonkkavaivainen Pappa kiipesi sillä aikaa talon katolle ja huuteli sieltä:
-"Kiiraaa! Tule kotiin syömään nuotiomakkaraa!"
Nuotio on hyvä tapa tuulettaa aivoja ja "polttaa" murheita. Teen usein nuotioretkiä siten, että pakkaan reppuuni kahvia termospulloon, ehkä yhden sämpylän ja pullan, joskus myös makkaran. Ajan autolla 18 km meidän "puupaikalle" (ei mökkiä) ja teen nuotion. Kyllä se palaa sateellakin. Puut ovat kuivia katoksen alla ja nuotio syttyy helposti. Polttelen klapien teosta jäänyttä silppua ja pikkupuita. Lopuksi nuotioon poltettavat paperit ja lääkepakettien kuoret, joita ei voi paperinperäykseen laittaa. Istun vain, katselen linkkejä, kuuntelen kuusen paukkumista nuotiossa. Joskus olen nähnyt hirven ja peuroja läheisellä pellolla. Liikenteen ääniä sinne ei kuulu. Syksyisin teen pienen kävelylenkin siinä lähimetsässä mun "varmoissa sienipaikoissa" , mutta tänään vuonna ei ole onni potkinut.
VastaaPoistaOlipa ihana huomio tuo murheiden polttaminen. Sitähän se todella on - enpä ole tullut ajatelleeksi. Mieli keventyy ja moni turha harmi pyyhkiytyy pois tai menettää merkityksensä yksinäisyydessä tulen äärellä. Olipa sinulla ihana kommentti. Näitä ajatuksia täytyy pohtia vähän tarkemminkin.
Poista