...ja Taivaan Isän huolenpidossa ja varjeluksessa.
Tänään saattelimme viimeisen tämän syksyn muuttajan omaan kotiinsa toiselle puolelle Suomea. Outo olo on Papalla ja minulla tässä hiljentyvässä kodissa. Kahdesta täällä asuvasta lapsesta pidän kynsin ja hampain kiinni eli en puolella sanalla vihjaise omaan kotiin muuttamisesta. Kun heidän on aika lähteä, lähtevät varmasti, mutta lähtemään en usuta.
En yhtään tykkää tien päällä olemisesta, siksi oudoille paikkakunnille matkustaminen on totaalisesti mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä. Pappa oli onneksi kuskina ja minä suomensin Mapsin ohjeita hänelle. Selvisimme matkoista kunnialla ja kohteet vieraissa kaupungeissa löytyi lähes kertayrittämällä.
Suurta iloa tuotti lasten opiskelija-asunnot. Ne olivat upeampia, kuin olimme kuvitelleet ja myös lasten mielestä. Toista sataa vuotta vanhoissa taloissa on ihan oma rauhallinen tunnelmansa. Kummankin lapsen asunnon sijainti oli myös ihanteellinen: lähellä oppilaitosta ja kaupungin keskustan palveluja.
Perinteisesti hoidan "eroahdistusta" lapsen muuton jälkeen suursiivoamalla lähtijän huoneen. Onneksi nyt sitä hommaa riittää.
Mielissäni olen myös siitä, että lähtijöiden mukaan lähti paljon tavaraa liinavaate-, kattila- ja kuivatavarakaapeista. Pääsen ostelemaan kirpputoreilta lakanoita, pyyhkeitä, kattiloita ja lautasia.
Ehkä minä kuitenkin selviän tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti