Vuodenaika, joka herättää minut henkiin, on taas täällä! Vastahan minä hyvästelin marja - ja suppilovahveromaat, kun ensilumi oli jo satanut ja kävin vielä hakemassa yhdet sienet soossiin. Oli lie lokakuun loppu, ellei ihan marraskuu. Ja nyt olen päässyt samoille maille ilahtumaan mustikoista. Kun menin ensimmäistä kertaa tänä kesänä tälle vakiopaikalleni, tarkastin ensimmäisenä sen kohdan, mistä viime kesänä löytyi yksi kanttarelli. Nyt siellä olikin yhden soossin tarpeet!
Tänään oli lämmin päivä, lie +25. Ensimmäiselle marjareissulleni ehdin jo kahdeksan jälkeen ja en ehtinyt edes metsään asti, kun ojan pientareella punoittavat vadelmat veivät huomioni. Vadelmia on tulossa paljon ja toivottavasti lähipäivät tuovat sadetta, sillä sitä luomakunta nyt tarvitsee. Vadelma kuivuu herkästi ja jää pienimarjaiseksi, jos ei sada riittävästi. Kasvupaikat ovat useimmiten karuja kivikoita.
Jos joku eksyisi samoille mättäille kanssani, ihmettelisi varmaan, onko kaikki hyvin marjastajalla. Juttelen nimittäin linnuille metsässä ja toki kotipihassakin. Varis on yksi lempilinnuistani ja jos varis juttelee minulle, minun on pakko vastata. Aamuisella reissullani linnut olivat vielä puheliaita, mutta iltapäivän toisella marjamatkalla äänet olivat jo harventuneet. Vaikka päivä oli paahteinen, metsässä oli ihanan leppeää ja tuuli karkotti hyvin myös hyönteiset.
Vihdoin olen löytänyt takuuvarman hyttys- ja paarmakarkotteen. Pössyttelen Raidia, sitä kotitalouksiin tarkoitettua hyönteismyrkkyä, tuulitakkiin, housuihini, hiuksiin ja kämmenselkiin. Tavanomaisille hyttyskarkotteille ne purevat pikkuolennot vain nauravat suureen ääneen. Enkä myöskään halua voidella itseäni oliiviöljyllä metsään mennessä, niinkuin viimeisin neuvoja kehoitti tekemään.
Loput kesälomastani on vasta elokuun loppupuolella, joten työ häiritsee vielä jonkin aikaa metsässä asumistani. Huomenna on vielä vapaapäivä ja riennän metsään heti herättyäni. Voi ihana elämä ja metsä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti