Tuttu hammaslääkäri sai tehtyä Miikan lohjenneesta hampaasta vielä "uuden" hampaan. Kun poika katsoi operaation jälkeen peiliin, oli selvä huojennus aistittavissa. Turma oli nimittäin ollut Miikalle aika järkytys. Eritoten lapsi kokee oman kehon haavoittuvuuden voimakkaasti. Huolestumista voi jonkin verran puheilla helpottaa, mutta kun tietoa ja kokemusta asioiden korjaantumisesta ei ole, voi pelon ymmärtää.
Vaikka Miika on lapsi rauhallisemmasta päästä, on hänelle noita hammasturmia tullut ennenkin. Taisi olla viime talvi, kun hän istui koulun käytävän penkillä laittamassa kenkiä jalkaansa ja luokkatoverin kyynärpää pukkasi alaleukaan sillä seurauksella, että kolmesta alahampaasta irtosi pala. Tämänkertainen hammasuhri oli yksi niistä. Harmillista, että alle kymmenvuotiaana täytyy jo rakentaa hammaskalustoa varaosista, mutta onneksi edes on keinot vammojen korjaamiseen. Entisen veroisia ja kestäviä niistä ei toki saada ja vaarassa onn turmahammas kuolla vielä jälkeenpäinkin.
Olo on huojentunut minullakin, kun hammas saatiin hoidettua. Huojennuksen mukana tuli uupumus, sillä olen tänään matkannut metrossa, bussissa, raitiovaunussa ja yhden pikamatkan taksissa. Kaikki palvelukseen pestatut apuvoimatkin hoitivat hommansa mellikelpoisesti ja mies selvisi neljältä töihin. Jos ruuanlaittoa ei lasketa, niin kaikki kotityöt ovat tältä päivältä vielä tekemättä. Kunhan ei home ala kasvaa pyykkikasassa ja tiskit itkeä tiskarin perään, niin eiköhän muuten selvitä huomiseen asti. Saunaan pääsy vastaa tänä iltana pientä lomamatkaa.
maanantai 10. syyskuuta 2012
Aikataulutusta
Eiliset kaverisynttärit oli Miikalle vähän kurja tapaus. Ilmapalloleikissä toinen lapsi tuuppasi Miikaa leukaan ja alaleuan pysyvästä etuhampaasta lähti iso pala pois. Soitin hammaspäivystykseen ja sain ohjeet, että jollei hammasta ala mahdottomasti särkeä ja jollei se heilu, voi odottaa lääkäriinpääsyä tähän päivään.
Aamulla onnistuin saamaan ajan ja onneksi vielä omalle terveysasemalle. Miikaa lähden viemään neljäksi ja kello 13 pitäisi pistäytyä Kaisan kanssa kaupungin toisella puolella Vironniemessä. Kaisan toimenpide on pelkkä kumilenkkien laitto takahampaisiin, koska hän saa viikon kuluttua uuden oikomislaitteen ja kumilenkeillä levitetään tilaa hampaiden väleihin.
Vaikka meillä on omasta takaa työvoimaa, siis lapsenlikkoja, tiskareita, ruuanlaitajia ja leipojia, niin tänään loppuu hoitajat melkein kesken. Ongelmana kun on menojen päällekkäisyys. Kello 13, kun pitäisi olla Vironniemessä, pitäisi hakea myös eskarilainen kotiin. Lisäksi kotona tarvitsee olla yksi täysi-ikäinen, koska lapsenlapsi on hoidossa. Kello 16 pitää miehen olla jo työmaallaan, jonkun viemässä Miikaa hammaslääkäriin ja jonkun täysi-ikäisen luovuttamassa hoitolasta isälleen. Käyn läpi kaikkien isojen lukujärjestykset ja työvuorot ja teen ehdotukset työnjaosta. Ja hyvä, että tässä vaiheessa aamupäivää tätä kirjoittaessani muistin, että jonkun on käytävä hakemassa hammaslääkäriin lähtevä poika Pasilasta koulustaan klo 13.45. Poika teoriassa osaa tulla itsekin, mutta en anna hänen matkustaa yksin kaupungilla, ennenkuin hän saa oman puhelimen. Yllättävät tilanteet liikenteessä tai vaikka onnettomuus edellyttää, että hän pääsee ksysymään tarvittaessa puhelimella neuvoa.
Täytyy varmaan pestata viime yönä töissä ollut vanhin poikakin. Flunssan takia sairaana olevalle tuli jo yksi saattokeikka.
Aamulla onnistuin saamaan ajan ja onneksi vielä omalle terveysasemalle. Miikaa lähden viemään neljäksi ja kello 13 pitäisi pistäytyä Kaisan kanssa kaupungin toisella puolella Vironniemessä. Kaisan toimenpide on pelkkä kumilenkkien laitto takahampaisiin, koska hän saa viikon kuluttua uuden oikomislaitteen ja kumilenkeillä levitetään tilaa hampaiden väleihin.
Vaikka meillä on omasta takaa työvoimaa, siis lapsenlikkoja, tiskareita, ruuanlaitajia ja leipojia, niin tänään loppuu hoitajat melkein kesken. Ongelmana kun on menojen päällekkäisyys. Kello 13, kun pitäisi olla Vironniemessä, pitäisi hakea myös eskarilainen kotiin. Lisäksi kotona tarvitsee olla yksi täysi-ikäinen, koska lapsenlapsi on hoidossa. Kello 16 pitää miehen olla jo työmaallaan, jonkun viemässä Miikaa hammaslääkäriin ja jonkun täysi-ikäisen luovuttamassa hoitolasta isälleen. Käyn läpi kaikkien isojen lukujärjestykset ja työvuorot ja teen ehdotukset työnjaosta. Ja hyvä, että tässä vaiheessa aamupäivää tätä kirjoittaessani muistin, että jonkun on käytävä hakemassa hammaslääkäriin lähtevä poika Pasilasta koulustaan klo 13.45. Poika teoriassa osaa tulla itsekin, mutta en anna hänen matkustaa yksin kaupungilla, ennenkuin hän saa oman puhelimen. Yllättävät tilanteet liikenteessä tai vaikka onnettomuus edellyttää, että hän pääsee ksysymään tarvittaessa puhelimella neuvoa.
Täytyy varmaan pestata viime yönä töissä ollut vanhin poikakin. Flunssan takia sairaana olevalle tuli jo yksi saattokeikka.
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Aamuhartaus
Vaikka ihminen olisi syntyjään varustettu positiivisella elämänasenteella, rauhallisuudella ja leppoisuudella, on tämä nykyinen aika sellainen, että pelkkien päivän uutisten lukeminen saa ahdistuksen kierimään sydänalassa. Vähitellen sydänalakin kovettuu ja uutisten lukeminen tuntuu enää pienenä pistona ja ajatuksissa kiitää nopeasti ohi sana "miksi". Ohitamme sellaisen määrän inhimillistä (eläimellistäkin) tuskaa ja surua, että se menee käsityskyvyn yli.
Pahuus, kurjuus ja tragediat lisääntyvät ja se ei tule yllätyksenä niille, jotka tuntevat Raamatun kirjoituksia. Meidän ei tarvitse tänäänkään jäädä synkkien uutisten musertamiksi, sillä Raamatun iankaikkiset lupaukset ovat meidän ulottuvillamme ja ne ovat kaikille tarjolla. Muistutan, että Jumala katsoo asioita iankaikkisuusnäkökulmasta, meille ihmisille luontainen näkökulma on noin 90 vuotta parhaimmillaan.
Maissa, joissa tiedotusvälineet, terveydenhuolto ja ns. sivistys ei ole vielä niin laajalle kehittyneitä ja kaikkien ihmisten ulottuvilla, Jumalan ihmeillä ja lupauksilla on paljon suurempi merkitys. Kun terveydenhuoltoa ei ole joka kylässä tarjolla, ihminen luottavaisemmin pyytää apua sairauksiinsa Jumalalta. Monista Afrikan maista kerrotaan valtavista parantumisihmeistä. Usein nuo pyörätuolista kävelemään nousevien kertomukset eivät päädy suuriin uutisiin, koska monien Jumalan ihmeiden kohdalla on myös niin, että vaikka ihminen omin silmin näkee ihmeen tapahtuvan, ei halua sitä uskoa.
Jumalan herruus ja valta ei pysähdy epäuskoon. Jumalan valta tarttua arkisten asioidemme kulkuun on käytössämme tänäänkin ja nöyrällä sydämellä asiat Jumalan eteen tuodessamme Hän haluaa tehdä myös pieniä arjen ihmeitä meidän elämässämme.
Onko sinulla luottamus Jumalaan ja oletko tehnyt sovinnon Hänen kanssaan? Voitko sanoa, olen antanut elämäni Jeesukselle?
Jos olet, tänäänkin tuomme yhdessä kaikki mieltämme askarruttavat, painavat ja murehduttavat asiat Jumalalle tiettäviksi. Tänään kerromme ne niin, että kiitämme Häntä vastauksista, jotka Hänellä on jo valmiina asioihimme. Piirtokaan ei Raamatusta katoa. Raamatun lupausten mukaan Hän pitää meistä huolen. Huolenpito on koko ajan olemassa, me ihmisnäkökulmassa elävät näemme ympäriltämme vain 360 astetta, aina emme sitäkään.
Kiitämme Häntä siitä, että murhe 1, huoli 2 ja epävarmuus 3 on jo Hänen taholtaan hoidossa ja vastaus on jo matkalla.
Taivaan Isän kosketusta sunnuntaihinne.
http://youtu.be/GtB_XQVd6To
Pahuus, kurjuus ja tragediat lisääntyvät ja se ei tule yllätyksenä niille, jotka tuntevat Raamatun kirjoituksia. Meidän ei tarvitse tänäänkään jäädä synkkien uutisten musertamiksi, sillä Raamatun iankaikkiset lupaukset ovat meidän ulottuvillamme ja ne ovat kaikille tarjolla. Muistutan, että Jumala katsoo asioita iankaikkisuusnäkökulmasta, meille ihmisille luontainen näkökulma on noin 90 vuotta parhaimmillaan.
Maissa, joissa tiedotusvälineet, terveydenhuolto ja ns. sivistys ei ole vielä niin laajalle kehittyneitä ja kaikkien ihmisten ulottuvilla, Jumalan ihmeillä ja lupauksilla on paljon suurempi merkitys. Kun terveydenhuoltoa ei ole joka kylässä tarjolla, ihminen luottavaisemmin pyytää apua sairauksiinsa Jumalalta. Monista Afrikan maista kerrotaan valtavista parantumisihmeistä. Usein nuo pyörätuolista kävelemään nousevien kertomukset eivät päädy suuriin uutisiin, koska monien Jumalan ihmeiden kohdalla on myös niin, että vaikka ihminen omin silmin näkee ihmeen tapahtuvan, ei halua sitä uskoa.
Jumalan herruus ja valta ei pysähdy epäuskoon. Jumalan valta tarttua arkisten asioidemme kulkuun on käytössämme tänäänkin ja nöyrällä sydämellä asiat Jumalan eteen tuodessamme Hän haluaa tehdä myös pieniä arjen ihmeitä meidän elämässämme.
Onko sinulla luottamus Jumalaan ja oletko tehnyt sovinnon Hänen kanssaan? Voitko sanoa, olen antanut elämäni Jeesukselle?
Jos olet, tänäänkin tuomme yhdessä kaikki mieltämme askarruttavat, painavat ja murehduttavat asiat Jumalalle tiettäviksi. Tänään kerromme ne niin, että kiitämme Häntä vastauksista, jotka Hänellä on jo valmiina asioihimme. Piirtokaan ei Raamatusta katoa. Raamatun lupausten mukaan Hän pitää meistä huolen. Huolenpito on koko ajan olemassa, me ihmisnäkökulmassa elävät näemme ympäriltämme vain 360 astetta, aina emme sitäkään.
Kiitämme Häntä siitä, että murhe 1, huoli 2 ja epävarmuus 3 on jo Hänen taholtaan hoidossa ja vastaus on jo matkalla.
Taivaan Isän kosketusta sunnuntaihinne.
http://youtu.be/GtB_XQVd6To
lauantai 8. syyskuuta 2012
Lapsenlapsi 3 vuotta
Meistä kaikista oli oikeastaan aika mukavaa matkustaa suuressa laumassa. Olimme menossa Melskan 3-vuotissynttäreille ja pääjoukossa metroon lähti 10 henkeä. Hakaniemen torilla kukkamyyjäkin kysyi kokoonpanomme "aitoutta".
Aika harvoin on sellaista menoa, että lähes kaikki olisivat menossa yhtä aikaa ja samaan paikkaan. Nyt meillä kyllä oli kertakaikkisen hauskaa.
Synttärit vietettiin Hakaniemen torin alla olevassa Leikkiluolassa. Juhlahuoneen lisäksi vapaassa käytössä oli niin sanottu sisähuvipuisto. Kaikenlaiset kiipeily-ja pomppimispaikat jaksoivat kiinnostaa ihan 14-vuotiastakin. Kahden tunnin ilakoinnin ja herkuttelun lisäksi pääsi halukkaat vielä vapaalle kentälle pelaamaan sählyä.
Kunhan päivänsankari taas tulee mummolle ja papalle hoitoon, sitten on aikaa sylittelyille, hellittelyille ja voidaan rauhassa jutustella, mitä kaikkea 3-vuotisjuhlat pitivätkään sisällään ja mitä hauskoja lahjoja saatiin.
Vaikka kenelläkään ei ollut kameraa tänään mukana, niin on aivan varmaa, että jokainen mukana ollut muistaa päivän kirkkaasti.
Melskan isälle ja äidille suuret kiitokset, kun järjestitte meille näin hauskan ja ikimuistoisen päivän!
Aika harvoin on sellaista menoa, että lähes kaikki olisivat menossa yhtä aikaa ja samaan paikkaan. Nyt meillä kyllä oli kertakaikkisen hauskaa.
Synttärit vietettiin Hakaniemen torin alla olevassa Leikkiluolassa. Juhlahuoneen lisäksi vapaassa käytössä oli niin sanottu sisähuvipuisto. Kaikenlaiset kiipeily-ja pomppimispaikat jaksoivat kiinnostaa ihan 14-vuotiastakin. Kahden tunnin ilakoinnin ja herkuttelun lisäksi pääsi halukkaat vielä vapaalle kentälle pelaamaan sählyä.
Kunhan päivänsankari taas tulee mummolle ja papalle hoitoon, sitten on aikaa sylittelyille, hellittelyille ja voidaan rauhassa jutustella, mitä kaikkea 3-vuotisjuhlat pitivätkään sisällään ja mitä hauskoja lahjoja saatiin.
Vaikka kenelläkään ei ollut kameraa tänään mukana, niin on aivan varmaa, että jokainen mukana ollut muistaa päivän kirkkaasti.
Melskan isälle ja äidille suuret kiitokset, kun järjestitte meille näin hauskan ja ikimuistoisen päivän!
perjantai 7. syyskuuta 2012
Metsään menossa
Olen yrittänyt pitää kiinni elämisen riimusta, kun tuntuu viikkoon sopivan kaikenlaista asiaa. En tarkoita, että minulla olisi höllä ote elämään - päinvastoin. Pitää vain olla tarkkana, että huomaa elää kaiken, mitä vastaan tulee, takaa hujahtaa ohi ja sivulta viistäen kiirehtii edelle.
Aamulla ensimmäinen lähtijä on ollut työhön menevä poika. Oikeastaan aamu on alkanut kello kolmelta kotiin tulevasta miehestä. Muutama sana on pakko vaihtaa, kun yksitoistatuntinen ero tekee vielä näin vanhoillekin tiukkaa. Mutta kun työläispoika on kaurapuuronsa syönyt, luen herättelylistani ja keitän uuden puurosatsin, keitän toisen erän kahvia ja katson kasan (samanparisia) sukkia pöydälle valmiiksi.
Seuraavassa lähtijäryhmässä on tavallisesti kaksi innokasta lähihoitajaopiskelijaa. Sitten lähtee kolmen sarja metrolla ja raitiovaunulla Pasilaan kristilliseen kouluun. Kahden lähikoulun koululaiset lähtevät viimeistään yhdeksältä ja Saaran eskariin voi mennä jo yhdeksäksi. Eskariinmenoaika ei ole niin pilkuntarkka, koska lapset ulkoilevat yhdeksästä kymmeneen ja lapsen voi jättää suoraan leikkipuistoon.
Yhtenä aamuna uni maistui Saaralle erityisen makeasti ja annoin hänen tarkoituksella nukkua niin kauan, kuin unta riitti. Sitä riitti kaksitoista tuntia ja virkeä tyttö heräsi kello 9.15.
Tällä viikolla minulla ei ole ollut lapsenlasta hoidossa, mutta puoli tusinaa hammaslääkärireissuja on pitänyt huolta ylimääräisestä ohjelmasta. Tänään käytin vuorostaan Miikaa ja hän sai suureksi ilokseen suustaan kiinteän oikomiskojeen pois. Puolitoista vuotta poika yläleukaa levittävää kiskoa pitikin. Nyt annetaan leukojen ja hampaiden rauhassa kasvaa ja jatkoa mietitään ensi keväänä.
Viikon kuluttua viikonloppuna olemme lähdössä pienellä kokoonpanolla käymään uudessa kodissa. Puheissamme "mummola" on alkanut vähitellen kääntymään "uudeksi kodiksi". Lapsista kaksi pääsee mukaan. Heille on matkaa luvattu viime talvesta asti ja nyt kun isi ja minä pääsemme mukaan, saavat nämä kaksi innokasta tulla myös. Kyllähän lähtijöitä olisi vaikka kolme autolastillista, mutta meidän täytyy pysyä kohtuudessa. Isi viettää koko lokakuun talvilomaa, niin ei ole sanottua, vaikka reissuja järjestetään lisääkin.
Äitini on nostattanut matkainnostusta kertomalla, mikä määrä metsässä on puolukoita. Tänäänkin hän oli kävellyt tieltä metsään, 20 minuuttia kerännyt ja ämpäri oli ollut täynnä. Huomaan, että minun on hiukkasen vaikea keskittyä elämään siivohelsinkiläisen elämää, kun kaupan kassatytöllekin tekisi mieli alkaa ihastelemaan puolukoiden määrää metsässä. Oikeastaan Rautatientorin karkkikaupasta tyhjiä karkkirasioita hakiessani lankesin kassalle kehumaan, kuinka mainioita rasiat ovatkaan marjojen pakastamisessa ja kuinka hirmuisen paljon niitä puolukoita tänä vuonna onkaan! Aidon ihmeissään kassatyttö oli, eikä ihme. Pakkasin nimittäin kolme valtavaa kassillista rasioita mukaani ja olin niistä hyvin kiitollinen kuin myös innoissani.
Syyskuun 15. päivä sattuu matkaviikonloppuumme. Tuo päivä on isäni poislähdön vuosipäivä. Yritämme päästä käymään hautuumaalla ja muistelemaan auringon lämpöä, tuulen heittämiä kultaisia lehtiä ja syksyn tuoksua, mitkä ovat jääneet mieleen syyskuun lopun hautajaisista.
Kun vuosi on aikaa kulunut isän lähdöstä, on mieleni kiitollinen isästä, sydän täynnä rakkautta ja kiitollisuutta. On hyvä, että isä on taivaassa tallessa eikä hänen tarvinnut kauaa kärsiä vakavan sairautensa otteessa.
Kiitos, Jeesus, elämän kaikista väreistä.
Aamulla ensimmäinen lähtijä on ollut työhön menevä poika. Oikeastaan aamu on alkanut kello kolmelta kotiin tulevasta miehestä. Muutama sana on pakko vaihtaa, kun yksitoistatuntinen ero tekee vielä näin vanhoillekin tiukkaa. Mutta kun työläispoika on kaurapuuronsa syönyt, luen herättelylistani ja keitän uuden puurosatsin, keitän toisen erän kahvia ja katson kasan (samanparisia) sukkia pöydälle valmiiksi.
Seuraavassa lähtijäryhmässä on tavallisesti kaksi innokasta lähihoitajaopiskelijaa. Sitten lähtee kolmen sarja metrolla ja raitiovaunulla Pasilaan kristilliseen kouluun. Kahden lähikoulun koululaiset lähtevät viimeistään yhdeksältä ja Saaran eskariin voi mennä jo yhdeksäksi. Eskariinmenoaika ei ole niin pilkuntarkka, koska lapset ulkoilevat yhdeksästä kymmeneen ja lapsen voi jättää suoraan leikkipuistoon.
Yhtenä aamuna uni maistui Saaralle erityisen makeasti ja annoin hänen tarkoituksella nukkua niin kauan, kuin unta riitti. Sitä riitti kaksitoista tuntia ja virkeä tyttö heräsi kello 9.15.
Tällä viikolla minulla ei ole ollut lapsenlasta hoidossa, mutta puoli tusinaa hammaslääkärireissuja on pitänyt huolta ylimääräisestä ohjelmasta. Tänään käytin vuorostaan Miikaa ja hän sai suureksi ilokseen suustaan kiinteän oikomiskojeen pois. Puolitoista vuotta poika yläleukaa levittävää kiskoa pitikin. Nyt annetaan leukojen ja hampaiden rauhassa kasvaa ja jatkoa mietitään ensi keväänä.
Viikon kuluttua viikonloppuna olemme lähdössä pienellä kokoonpanolla käymään uudessa kodissa. Puheissamme "mummola" on alkanut vähitellen kääntymään "uudeksi kodiksi". Lapsista kaksi pääsee mukaan. Heille on matkaa luvattu viime talvesta asti ja nyt kun isi ja minä pääsemme mukaan, saavat nämä kaksi innokasta tulla myös. Kyllähän lähtijöitä olisi vaikka kolme autolastillista, mutta meidän täytyy pysyä kohtuudessa. Isi viettää koko lokakuun talvilomaa, niin ei ole sanottua, vaikka reissuja järjestetään lisääkin.
Äitini on nostattanut matkainnostusta kertomalla, mikä määrä metsässä on puolukoita. Tänäänkin hän oli kävellyt tieltä metsään, 20 minuuttia kerännyt ja ämpäri oli ollut täynnä. Huomaan, että minun on hiukkasen vaikea keskittyä elämään siivohelsinkiläisen elämää, kun kaupan kassatytöllekin tekisi mieli alkaa ihastelemaan puolukoiden määrää metsässä. Oikeastaan Rautatientorin karkkikaupasta tyhjiä karkkirasioita hakiessani lankesin kassalle kehumaan, kuinka mainioita rasiat ovatkaan marjojen pakastamisessa ja kuinka hirmuisen paljon niitä puolukoita tänä vuonna onkaan! Aidon ihmeissään kassatyttö oli, eikä ihme. Pakkasin nimittäin kolme valtavaa kassillista rasioita mukaani ja olin niistä hyvin kiitollinen kuin myös innoissani.
Syyskuun 15. päivä sattuu matkaviikonloppuumme. Tuo päivä on isäni poislähdön vuosipäivä. Yritämme päästä käymään hautuumaalla ja muistelemaan auringon lämpöä, tuulen heittämiä kultaisia lehtiä ja syksyn tuoksua, mitkä ovat jääneet mieleen syyskuun lopun hautajaisista.
Kun vuosi on aikaa kulunut isän lähdöstä, on mieleni kiitollinen isästä, sydän täynnä rakkautta ja kiitollisuutta. On hyvä, että isä on taivaassa tallessa eikä hänen tarvinnut kauaa kärsiä vakavan sairautensa otteessa.
Kiitos, Jeesus, elämän kaikista väreistä.
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Ruudolf ja Karri Koira Lauttasaaressa - me myös
http://youtu.be/BieZS7cDQfA
Jos Ruudolf ei ole sinulle vielä tuttu, ylläolevasta linkistä pääset tutustumaan.
Onneksi naapuri sattui aamupäivällä kysäisemään, haluaisiko joku meidän pojista lähteä heidän kanssaan Lauttasaareen kuuntelemaan Ruudolfia. Lähdin itsekin mukaan, kun halukkaita lähtijöitä löytyi meiltä iso lauma. Yksi, joka ei ollut kotona ja päässyt mukaan, tirautti harmista oikeat itkut, kun myöhemmin iltapäivällä sai kuulla, missä olimme olleet.
Ruudolfia ja Karri Koiraa kuunnellessa ja katsellessa tällaiselle toisen polven fanille tulee hymy huulille ja sydännalassa tuntuu lämpimälle, kun huomaa, miten Taivaan Isällä riittää mielikuvitusta antaessaan lahjoja omilleen. Poikien viesti uppoaa aika laajalle kuulijakunnalle, jota ei tavoiteta ihan perinteisillä kirkkokonserteilla.
Tämän päivän tilaisuus oli Lauttasaaren kirkon pihalla ja meillä kaikilla mukaan päässeillä oli upea päivä. Lapset muistavat keikan loppuikänsä kuin myös tilaisuuden upean ilmapiirin.
Jos Ruudolf ei ole sinulle vielä tuttu, ylläolevasta linkistä pääset tutustumaan.
Onneksi naapuri sattui aamupäivällä kysäisemään, haluaisiko joku meidän pojista lähteä heidän kanssaan Lauttasaareen kuuntelemaan Ruudolfia. Lähdin itsekin mukaan, kun halukkaita lähtijöitä löytyi meiltä iso lauma. Yksi, joka ei ollut kotona ja päässyt mukaan, tirautti harmista oikeat itkut, kun myöhemmin iltapäivällä sai kuulla, missä olimme olleet.
Ruudolfia ja Karri Koiraa kuunnellessa ja katsellessa tällaiselle toisen polven fanille tulee hymy huulille ja sydännalassa tuntuu lämpimälle, kun huomaa, miten Taivaan Isällä riittää mielikuvitusta antaessaan lahjoja omilleen. Poikien viesti uppoaa aika laajalle kuulijakunnalle, jota ei tavoiteta ihan perinteisillä kirkkokonserteilla.
Tämän päivän tilaisuus oli Lauttasaaren kirkon pihalla ja meillä kaikilla mukaan päässeillä oli upea päivä. Lapset muistavat keikan loppuikänsä kuin myös tilaisuuden upean ilmapiirin.
lauantai 1. syyskuuta 2012
Vaaleat aamiaismuffinssit
Ne, jotka ovat lukeneet juttuni suklaamuffinsseista, ainakin tietävät oikean vastauksen.
Reseptin teimme tyttären kanssa yhdessä. Minä kutsuisin näitä vaaleiksi aamiaismuffinsseiksi, koska näistä leivonnaisista löytyy jo ravintoarvoakin. Monet tykkäävät pienestä herkusta aamupalallaan, kun me toiset vaadimme vain ruisleipää.
Meidän isi suoritti testimaistamisen kylmän maidon kanssa, kun leivonnaiset olivat vielä lämpimiä. Kyllä hän piti enemmän noista tulivuoren näköisistä tyttären leipomista. Itse olen samaa mieltä.
9 kpl isoja amerikanmuffinssivuokia
1 dl ruokosokeria (tai tavallista)
2 munaa
1/2 dl rypsiöljyä
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl kauralesettä
1 rkl maissitärkkelystä
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1/2 dl maitoa
1 1/2 dl saksanpähkinöitä
levy (130g) valkosuklaata rouhittuna
Vatkaa munat ja sokeri, lisää öljy.
Rouhi pähkinät ja suklaa ja sekoita yhdessä kuivien aineiden kanssa.
Lisää taikinaan.
Lisää maito viimeiseksi.
Jaa taikina kahdella ruokalusikalla paperivuokiin, täytä vuoat noin puolilleen.
Paista uunin keskitasolla 12-14 min 200 asteessa.
Toisin kuin monet muut muffinssit, näiden maku on parhaimmillaan seuraavana päivänä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)