Kirjahyllystämme löytyy mielenkiintoinen kirjasarja "Iso Raamatun tietosanakirja". Esimerkiksi hakusanan "rukous" kohdalta löytyy jokainen Raamatun kohta, jossa rukous mainitaan.
"Rukous varsinaisessa mielessä edellyttää uskoa persoonalliseen Jumalaan, joka kuulee ihmistä ja puhuu hänelle. Rukous on ilmaisu Jumalan ja ihmisen välisestä yhteydestä. Rukous tekee tämän yhteyden tietoiseksi ja antaa sille sisällön. Rukouksessa ihmisen tarpeet ja asenteet muotoutuvat sanoiksi, joitten kautta hänen jumalayhteydestään tulee syvästi persoonallinen minä-sinä-suhde. Mutta rukous saattaa ilmetä myös sanattomana hiljentymisenä Jumalan edessä. Room.8:26.
Jos rukousta tarkastellaan sisällöllisesti, huomataan sisällön olevan monivivahteinen. Rukous voi olla pyyntö. Tällöin joko pyydetään ymmärrystä toimia oikein tai anotaan Jumalan tarttuvan asioitten kulkuun tavalla tai toisella.
Esirukouksella on tärkeä sija. Esirukouksessa ei ole kysymys omista tarpeista, vaan toisten. Se on pyhää palvelusta lähimmäisen hyväksi.
Kiitosrukousta leimaa kiitollisuus kaikesta saadusta. Se on ihmisen kiitos Jumalalle rukousvastauksesta, Hänen avustaan, Hänen lahjoistaan.
Ylevin rukouksen muoto on ylistys. Ylistys on Jumalan kunnioittamista. Ylistyksessä Häntä korostetaan sinä, mitä Hän on itsessään, sellaisena kuin luonto, historia ja oma kokemus Häntä heijastavat.
Rukous
1) Missä tulee rukoilla? - Joka paikassa, 1.Tim.2:8
2) Milloin tulee rukoilla? - Aina, Luuk.18:1
3) Missä asioissa tulee rukoilla? - Kaikessa, Fil.4:6
4) Miten tulee rukoilla? - Jeesuksen nimessä, Joh.14:14"
(Kursiivi teksti suora lainaus.)
Raamattu kehottaa meitä rukoilemaan kuin lapsi. Oletko koskaan kuunnellut lapsen rukousta Taivaan Isälle?
Lapsi kertoo asiansa koruttomasti ja kaunistelematta. Lapsi puhuu suoraan, eikä arkaile mainita vähäpätöisintäkään asiaa, joka hänen mieltään askarruttaa.
Esirukous on sellaisen avun tarjoamista, jota ei voi korvata millään muulla toimella. Monessa tilanteessa esirukous onkin ainoa tapa auttaa jotakin ystävää.
Viime aikoina minua on ihastuttanut ajatus ja tieto, että Jeesuskin rukoili paljon. Jeesus tuli ihmiseksi niin täydellisesti, että vaikka Hän oli koko ajan myös itse jumaluus ja Jumala, Hän tarvitsi ihmisenä elääkseen myös rukousta.
Blogin kirjoittamisen aloittaminen toi elämääni myös ihan uuden ulottuvuuden. Kun kirjoitan täällä Taivaan Isän johdatuksesta tai henkilökohtaisen Jumalasuhteen tärkeydestä, lähetän tekstini rukouksin matkaan. Pyydän, että Taivaan Isä puhuttelee lukijoita.
Hyvin usein blogituttavien tekstejä lukiessani muistan heitä rukouksissani. Joskus joku henkilö blogin välityksellä jää pitkäaikaiseksi esirukousten aiheeksi.
Kun jollakin blogituttavalla on elämässä vaikeuksia, rukoilen apua ja johdatusta. Silloin tällöin joku lukija ottaa yhteyttä ja pyytää esirukousta asioittensa puolesta.
Tänä iltana rukoilen Jeesuksen nimessä, että Jumalan apu tulisi hyvin selkeänä ja konkreettisena näkyviin niiden ihmisten elämässä, jotka tuskailevat arkisten ongelmien kanssa. Että Jumalan apu näkyisi niin selvänä, että usko Jumalan kaikkivoipaisuuteen vahvistuisi näiden ihmisten kohdalla.
Monella on viime aikoina ollut alakuloinen ja apea mieli. Näennäisesti kaikki asiat ovat ihan ok, mutta elämänilo ja energia suunnitella uutta ovat poissa. Päivittäisistä askareista on muodostunut sarja "pakkoliikkeitä", jotka kyllä suoritetaan rutiinilla, mutta tunto on turtana ja mikään ei enää tunnu sykähdyttävän. Ei nyt ihan elämä ahdista, mutta ei kyllä nauratakaan.
Rukoilen näiden ystävien puolesta, että Jumala koskettaa heidän elämäänsä niin selvästi, ettei heille enää jää epäselväksi, kuka on asioihin puuttunut. Jumala tekee ihmeitä myös elämän tällä osa-alueella ja ne ihmeet ovat todellisia ja näkyviä.
Rukoilen myös niiden puolesta, jotka haluavat vastaanottaa Jumalan apua sairauksiinsa.
Kun aikanaan Jeesuksen luo tuotiin sokea, ei kenellekään ollut epäselvää, mikä miestä vaivasi. Jeesus kuitenkin kysyi mieheltä, "mitä haluat minun tekevän sinulle?" Aika nöyrältä tuntuu sokean vastaus: "että saisin näköni jälleen."
Tuodaan luottamuksella Jumalan eteen sairaudet, joihin haluamme apua.
Kaikkeuden Luoja, iankaikkinen Isä on kiinnostunut meistä ja elämästämme ja haluaisi olla mukana jokapäiväisessä elämässämme.
Uhkarohkea päätös viedä Helsingissä syntynyt ja varttunut lapsilauma maaseudun rauhaan kesällä 2015. Kukaan ei päätöstä katunut. Blogin kirjoittaja, suurperheen äiti, palasi juurilleen ja edelleen ihastelee elämän rikkautta luonnosta käsin.
tiistai 12. maaliskuuta 2013
Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto
Jos olet sitä mieltä, että käsitystä avioliitosta naisen ja miehen välisenä julkisena liittona tulee suojella ja edistää lastemme ja yhteiskuntamme parhaaksi,
allekirjoita adressi oheisessa linkissä.
Voit allekirjoittaa myös niin, ettei nimeäsi näytetä kaikille.
http://www.adressit.com/avioliitto_on_naisen_ja_miehen_valinen_julkinen_liitto
allekirjoita adressi oheisessa linkissä.
Voit allekirjoittaa myös niin, ettei nimeäsi näytetä kaikille.
http://www.adressit.com/avioliitto_on_naisen_ja_miehen_valinen_julkinen_liitto
maanantai 11. maaliskuuta 2013
Olemme kaikki elossa tänään
Elämä on riemukas asia. Kyllä on mukavaa, kun saa olla hengissä. Oletko sinä tyytyväinen siitä, että olet hengissä tänään?
Toivottavasti kaikki läheisesi ja ystäväsikin ovat elossa.
Aurinko nousi aamulla. Välillä päivällä heitteli kevyttä lunta, mutta ennen auringonlaskua pilvet väistyivät taas pois ja oli valoisaa.
Aamulla ihastelimme kaikkien lasten kanssa parvekkeen edessä olevassa lehmuksessa katselevaa mustarastasta. Eilen aamulla lintu lauleli tovin, nyt se tyytyi vain katselemaan meitä.
Luimme, että mustarastas laulaa aamulla juuri ennen auringonnousua. Leudot talvet saavat mustarastaat jäämään talveksi etenkin rannikkoseuduille.
Yksi musta lintu on ilahduttanut koko perhettä tänään.
Kaupan edessä oli kyltti: "varhaisperuna, Marokko".
Ilahduin sanasta "varhaisperuna". Onkohan marokkolaiset perunanviljelijät olleet iloisella mielellä korjatessaan uutta perunasatoa?
Ne kerrat, kun olen itse saanut kuokkia kesän ensimmäisiä perunoita multien uumenista, ei mielessä ole ollut huolen häivää. Vai oletko itse ollut perunapellolla alakuloisena?
Melska innostui jäämään mummolaan yökylään. Hain Saara-tädille ja Melskalle kirjoja kirjastoautolta. Melska luki Lumikki- kirjaa Saaralle:
- " Tämä omena on myrkyllinen".
Saara oikaisi:
- "Ei se ole myrkyllinen, vaan siinä on tappavaa ainetta."
Huomaatte, että kolme vuotta vanhempi täti haluaa olla oikeassa.
Kampaajatytöllä on huomenna viimeinen näyttökoe, jossa täytyy tehdä hääkampaus ja juhlameikki.
Mallin saaminen oli taas tipalla, mutta onneksi yksi siskoista lupautui kuuden tunnin istuntoon. Toivottavasti malli rohkenee tulla kampauksen kanssa kotiin asti, jotta mekin saamme ihailla lopputulosta.
Elia-poika on ostanut itselleen oman palasokeripakkauksen. Hän säilyttää sitä makuuhuoneessa vaatekorissaan. Kun hän laittaa itselleen iltateetä, hän tuo omat sokerit pöytään.
Sokerilaatikon päälle on kirjoitettu:
" Elian. Jos otat, ostat uuden."
Täällä täytyy arvo-omaisuus merkitä, ettei se joudu vääriin käsiin.
Toivottavasti kaikki läheisesi ja ystäväsikin ovat elossa.
Aurinko nousi aamulla. Välillä päivällä heitteli kevyttä lunta, mutta ennen auringonlaskua pilvet väistyivät taas pois ja oli valoisaa.
Aamulla ihastelimme kaikkien lasten kanssa parvekkeen edessä olevassa lehmuksessa katselevaa mustarastasta. Eilen aamulla lintu lauleli tovin, nyt se tyytyi vain katselemaan meitä.
Luimme, että mustarastas laulaa aamulla juuri ennen auringonnousua. Leudot talvet saavat mustarastaat jäämään talveksi etenkin rannikkoseuduille.
Yksi musta lintu on ilahduttanut koko perhettä tänään.
Kaupan edessä oli kyltti: "varhaisperuna, Marokko".
Ilahduin sanasta "varhaisperuna". Onkohan marokkolaiset perunanviljelijät olleet iloisella mielellä korjatessaan uutta perunasatoa?
Ne kerrat, kun olen itse saanut kuokkia kesän ensimmäisiä perunoita multien uumenista, ei mielessä ole ollut huolen häivää. Vai oletko itse ollut perunapellolla alakuloisena?
Melska innostui jäämään mummolaan yökylään. Hain Saara-tädille ja Melskalle kirjoja kirjastoautolta. Melska luki Lumikki- kirjaa Saaralle:
- " Tämä omena on myrkyllinen".
Saara oikaisi:
- "Ei se ole myrkyllinen, vaan siinä on tappavaa ainetta."
Huomaatte, että kolme vuotta vanhempi täti haluaa olla oikeassa.
Kampaajatytöllä on huomenna viimeinen näyttökoe, jossa täytyy tehdä hääkampaus ja juhlameikki.
Mallin saaminen oli taas tipalla, mutta onneksi yksi siskoista lupautui kuuden tunnin istuntoon. Toivottavasti malli rohkenee tulla kampauksen kanssa kotiin asti, jotta mekin saamme ihailla lopputulosta.
Elia-poika on ostanut itselleen oman palasokeripakkauksen. Hän säilyttää sitä makuuhuoneessa vaatekorissaan. Kun hän laittaa itselleen iltateetä, hän tuo omat sokerit pöytään.
Sokerilaatikon päälle on kirjoitettu:
" Elian. Jos otat, ostat uuden."
Täällä täytyy arvo-omaisuus merkitä, ettei se joudu vääriin käsiin.
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Parisuhdepohdinto
Seuraava teksti syntyi mieheni ja minun yhteisistä ajatuksista. Ajatukset pohjautuvat Raamattuun.
"Jos kolmisäikeinen lanka on avioliiton perusta,
niin nainen elää miehen rakkaudesta
ja mies elää naisen kunnioituksesta.
Miehen rakkaus + naisen kunnioitus = onni
Jos asetelma häiriintyy tai on ikäänkuin kadoksissa,
Jumalalla on suuri halu korjata asia,
koska hän tietää meidät tomuksi.
Hänen uskollisuutensa on loputon."
Näitä lauseita muistiin kirjoittaessani äitini soitti.
Luin kirjoittamani hänelle.
Äiti sanoi itkien:
- "Entä sitten, kun yhtä lankaa ei enää ole, kun toinen on pois?"
Sanoin äidille, "että teidän kolmisäikeinen lankanne on yhä olemassa, vaikka Pappa onkin taivaassa
Jumalan luona. Siellä Pappa Jeesuksen kanssa rukoilee, Mummo, puolestasi."
Lisäsin: "onneksi Jumalan sana ja lupaukset ovat iäisiä ja muuttumattomia, eivätkä vaihtele meidän tunteidemme mukaan."
http://youtu.be/kabwrNk3JAQ
Linkistä löytyvää laulua lauletaan Suomessa sanoilla "uskollisuutesi suuri on, Herra".
"Jos kolmisäikeinen lanka on avioliiton perusta,
niin nainen elää miehen rakkaudesta
ja mies elää naisen kunnioituksesta.
Miehen rakkaus + naisen kunnioitus = onni
Jos asetelma häiriintyy tai on ikäänkuin kadoksissa,
Jumalalla on suuri halu korjata asia,
koska hän tietää meidät tomuksi.
Hänen uskollisuutensa on loputon."
Näitä lauseita muistiin kirjoittaessani äitini soitti.
Luin kirjoittamani hänelle.
Äiti sanoi itkien:
- "Entä sitten, kun yhtä lankaa ei enää ole, kun toinen on pois?"
Sanoin äidille, "että teidän kolmisäikeinen lankanne on yhä olemassa, vaikka Pappa onkin taivaassa
Jumalan luona. Siellä Pappa Jeesuksen kanssa rukoilee, Mummo, puolestasi."
Lisäsin: "onneksi Jumalan sana ja lupaukset ovat iäisiä ja muuttumattomia, eivätkä vaihtele meidän tunteidemme mukaan."
http://youtu.be/kabwrNk3JAQ
Linkistä löytyvää laulua lauletaan Suomessa sanoilla "uskollisuutesi suuri on, Herra".
perjantai 8. maaliskuuta 2013
Väkeä riittää Duggareillakin
Duggareiden perheen vaiheita olen seurannut useamman vuoden. Vieläkään emme ole saaneet Suomeen TLC:n tuottamaa tv-sarjaa perheestä, mutta kielitaitoa harjaannuttaakseen voi yksittäisiä jaksoja katsella You Tubesta.
(Kuva blogista A Wise Woman Builds Her Home)
. . .
Vaihtelun vuoksi olen tänään käynyt Kaisan kanssa aamupäivällä vuorostaan Lauttasaaren hammashoitolassa. Tällä kertaa puudutuksen jälkeen kiskaistiin paikalleen jumittunut maitovitonen pois.
Kaupassakäynnin jälkeen aloin kuoria perunoita muussia varten ja keittää kananmunia kastiketta varten.
Perheen viime aikojen herkku - perunamuussi, kalapuikot ja kananmunavalkokastike, oli tänään ruokalistalla. Vaikka kuinka yrittää olla ripeä, kaksi tuntia saa varata aikaa tuon ruuan valmistamiseen. Kuudenkymmenen kalapuikon paistamisesta pannulla olen jo luopunut ja paistan puikot suosiolla uunipellillä. Ruuanlaiton ohella ladataan pyykkikonetta ja evästetään kahta miestä yövuoroon.
"Stadin asunnot" -sivuilta löytyi tänään tietoa kaupungin rakennuttamista uusista asunnoista. Jätkäsaareen, ihan tuohon naapuriin, valmistuu kesän aikana kaksi suurta kaupungin vuokrataloa. Kovasti olen vanhemmille lapsille asiaa mainostanut ja toitottanut. Asuntotoimistosta neuvottiin, että kahden sisaruksen, jotka hakevat yhteistä asuntoa, kannattaa rohkeasti hakea kolmiota, koska niihin on helpompi päästä. Asumismukavuudenkin kannalta omat makuuhuoneet on paikallaan.
Helsinkiin asumaan jäävien lasten suhteen yritämme olla ajoissa liikkeellä asunnonhaun suhteen, etteivät sitten jää heitteille ja rannalle ruikuttamaan, kun 6.6. 2015 muuttoautomme Ruoholahdesta starttaa.
Tuo 6.6. "luotiin" siinä tilanteessa, kun täytimme vanhimman pojan asuntohakemusta ja kohtaan "asunnoton alkaen pvm" piti merkitä päivämäärä, jotta hakemuksentekoa pystyi jatkamaan.
Naureskelimme toisillemme, että tuli siinä muuttopäivämmekin samalla lukkoonlyötyä.
(Kuva blogista A Wise Woman Builds Her Home)
. . .
Vaihtelun vuoksi olen tänään käynyt Kaisan kanssa aamupäivällä vuorostaan Lauttasaaren hammashoitolassa. Tällä kertaa puudutuksen jälkeen kiskaistiin paikalleen jumittunut maitovitonen pois.
Kaupassakäynnin jälkeen aloin kuoria perunoita muussia varten ja keittää kananmunia kastiketta varten.
Perheen viime aikojen herkku - perunamuussi, kalapuikot ja kananmunavalkokastike, oli tänään ruokalistalla. Vaikka kuinka yrittää olla ripeä, kaksi tuntia saa varata aikaa tuon ruuan valmistamiseen. Kuudenkymmenen kalapuikon paistamisesta pannulla olen jo luopunut ja paistan puikot suosiolla uunipellillä. Ruuanlaiton ohella ladataan pyykkikonetta ja evästetään kahta miestä yövuoroon.
"Stadin asunnot" -sivuilta löytyi tänään tietoa kaupungin rakennuttamista uusista asunnoista. Jätkäsaareen, ihan tuohon naapuriin, valmistuu kesän aikana kaksi suurta kaupungin vuokrataloa. Kovasti olen vanhemmille lapsille asiaa mainostanut ja toitottanut. Asuntotoimistosta neuvottiin, että kahden sisaruksen, jotka hakevat yhteistä asuntoa, kannattaa rohkeasti hakea kolmiota, koska niihin on helpompi päästä. Asumismukavuudenkin kannalta omat makuuhuoneet on paikallaan.
Helsinkiin asumaan jäävien lasten suhteen yritämme olla ajoissa liikkeellä asunnonhaun suhteen, etteivät sitten jää heitteille ja rannalle ruikuttamaan, kun 6.6. 2015 muuttoautomme Ruoholahdesta starttaa.
Tuo 6.6. "luotiin" siinä tilanteessa, kun täytimme vanhimman pojan asuntohakemusta ja kohtaan "asunnoton alkaen pvm" piti merkitä päivämäärä, jotta hakemuksentekoa pystyi jatkamaan.
Naureskelimme toisillemme, että tuli siinä muuttopäivämmekin samalla lukkoonlyötyä.
torstai 7. maaliskuuta 2013
Ajatustenlukijan päivää
Saara on viime päivinä ilahduttanut piirustuksillaan ja askarteluillaan. Äsken hän toi minulle piirtämänsä kuvan, jossa tyttö seisoo vesilätäkössä yksi kenkä jalassa. "Toinen kenkä upposi veteen". Rannalla on tytön kasvimaa ja lätäkössä kasvaa kaksi lummepehkoa. Paperin kulmassa paistaa aurinko täydeltä terältä.
Eilen sain rannekorun, jossa on lahjanaruun pujoteltu erivärisiä Hama-helmiä. Kun valittelin, ettei koru mahdu käteeni, Saara oikaisi, että kyseessä onkin "sellainen laskujuttu, jolla voi laskea plus- ja miinuslaskuja".
Toissapäiväisessä piirustuksessa on kaksi suurta kasvimaata ja aurinko.
Saarakin ajattelee kasvimaita. Minä yritän karistaa kovin intensiiviset kasvimaa-ajatukset kokonaan pois. Päätin, että tänä keväänä en rupea parvekkeella näpertelemään multapönttöjen kanssa. Viime kesän kasvatuksista ei rehellisesti sanottuna ollut mitään iloa eikä hyötyä. Kaupasta ostettava "pussimulta" on selvästi liian ravinteikasta ja keskikesän paahde parvekkeelle polttaa auttamatta sen, mikä liioilta sateilta ehtii pintaan nousta.
Toki jonkin verran harrastan mielikuvaharjoittelua ja ajattelen mummolan puutarhan muhevaa multaa. Jotta realismi pysyy mukana, muistan nokkoset ja muut rikkakasvit.
Tänään ei Melska ollut hoidossa. Aamupäivä tuhraantui kaupungin toisella laidalla Kaisan hammaslääkärikäynnillä oikomishoitoja pohdiskellen. Isi lähti jo aamuneljältä työmaalle vaihteeksi aamukäynnistäjän hommiin ja sitten muutamaksi tunniksi linjalle.
Kun tulin yhdeltätoista kotiin, oli kiireesti aloitettava iltaruuan aihiminen, koska olin eilen ostanut punaisen hintalapun lihaköntin, joka tarvitsi pitkän kypsymisajan. Ehdin ajatella ruokaa vääntäessäni ja kolminkertaista vohveliannosta sekoitellessani, että onko koko maassa ketään toista suurperheen äitiä, jonka pitää nysvätä pöperöittensä kanssa tuntitolkulla. Ehdin sitäkin pohtia, että mitähän meillä sitten syödään, kun istun aamupäivät koulunpenkillä ja iltapäivät seison hierontapenkin vieressä? Tuskin siinä kovin aikaaviepiä soosseja kasataan, kun nälkäinen joukko on jo eteisessä.
Meillä kolkuttelee 25-vuotishääpäivä ovelle ihan tuossa tuokiossa. Vieläkään meistä ei ole tullut ajatustenlukijoita. Toki tiedän, että "käynpä heittämässä jätesäkin roskikseen" tarkoittaakin säkinviemisen ohella leuanvetoa pihan kiipeilytelineessä. Mutta siinä asiassa riittää toisellekin neljännesvuosisadalle opiskeltavaa, että toisen ajatuksia, mielipiteitä ja toiveita ei kannata arvailla, vaan sopuisan yhteiselon jatkumisen kannalta on hedelmällisempää kysyä ihan suoraan, mitä toinen ajattelee.
. . .
Tuossa tekstin vasemmalla puolella on pikkuinen kuva tulevan kotimme takapihalta. Puheissa ja unissa olemme mummolassa yhä useammin. Viime yönä olin mummolan olohuoneessa ja Pikkuveljeni tuo minulle suuren kassin. Kassista löytyy lampaanvuona ja naurava Saara. Ihastelemme yhdessä lammasta ja se kopsuttelee pitkin olohuoneen lattiaa.
Kun hain Saaraa päiväkodista, hän pohti, mistä mummolan huoneesta tulee hänen ja Kaisan huone.
Eilen sain rannekorun, jossa on lahjanaruun pujoteltu erivärisiä Hama-helmiä. Kun valittelin, ettei koru mahdu käteeni, Saara oikaisi, että kyseessä onkin "sellainen laskujuttu, jolla voi laskea plus- ja miinuslaskuja".
Toissapäiväisessä piirustuksessa on kaksi suurta kasvimaata ja aurinko.
Saarakin ajattelee kasvimaita. Minä yritän karistaa kovin intensiiviset kasvimaa-ajatukset kokonaan pois. Päätin, että tänä keväänä en rupea parvekkeella näpertelemään multapönttöjen kanssa. Viime kesän kasvatuksista ei rehellisesti sanottuna ollut mitään iloa eikä hyötyä. Kaupasta ostettava "pussimulta" on selvästi liian ravinteikasta ja keskikesän paahde parvekkeelle polttaa auttamatta sen, mikä liioilta sateilta ehtii pintaan nousta.
Toki jonkin verran harrastan mielikuvaharjoittelua ja ajattelen mummolan puutarhan muhevaa multaa. Jotta realismi pysyy mukana, muistan nokkoset ja muut rikkakasvit.
Tänään ei Melska ollut hoidossa. Aamupäivä tuhraantui kaupungin toisella laidalla Kaisan hammaslääkärikäynnillä oikomishoitoja pohdiskellen. Isi lähti jo aamuneljältä työmaalle vaihteeksi aamukäynnistäjän hommiin ja sitten muutamaksi tunniksi linjalle.
Kun tulin yhdeltätoista kotiin, oli kiireesti aloitettava iltaruuan aihiminen, koska olin eilen ostanut punaisen hintalapun lihaköntin, joka tarvitsi pitkän kypsymisajan. Ehdin ajatella ruokaa vääntäessäni ja kolminkertaista vohveliannosta sekoitellessani, että onko koko maassa ketään toista suurperheen äitiä, jonka pitää nysvätä pöperöittensä kanssa tuntitolkulla. Ehdin sitäkin pohtia, että mitähän meillä sitten syödään, kun istun aamupäivät koulunpenkillä ja iltapäivät seison hierontapenkin vieressä? Tuskin siinä kovin aikaaviepiä soosseja kasataan, kun nälkäinen joukko on jo eteisessä.
Meillä kolkuttelee 25-vuotishääpäivä ovelle ihan tuossa tuokiossa. Vieläkään meistä ei ole tullut ajatustenlukijoita. Toki tiedän, että "käynpä heittämässä jätesäkin roskikseen" tarkoittaakin säkinviemisen ohella leuanvetoa pihan kiipeilytelineessä. Mutta siinä asiassa riittää toisellekin neljännesvuosisadalle opiskeltavaa, että toisen ajatuksia, mielipiteitä ja toiveita ei kannata arvailla, vaan sopuisan yhteiselon jatkumisen kannalta on hedelmällisempää kysyä ihan suoraan, mitä toinen ajattelee.
. . .
Tuossa tekstin vasemmalla puolella on pikkuinen kuva tulevan kotimme takapihalta. Puheissa ja unissa olemme mummolassa yhä useammin. Viime yönä olin mummolan olohuoneessa ja Pikkuveljeni tuo minulle suuren kassin. Kassista löytyy lampaanvuona ja naurava Saara. Ihastelemme yhdessä lammasta ja se kopsuttelee pitkin olohuoneen lattiaa.
Kun hain Saaraa päiväkodista, hän pohti, mistä mummolan huoneesta tulee hänen ja Kaisan huone.
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Kalliolla
http://youtu.be/fiQKxGF4j9M
http://youtu.be/vbVxyDBLmHM
Näin ohimennen TV7:ltä ohjelmaa, jossa Mika Piironen kertoi elämästään. Nuoren miehen tarina oli sen verran koskettava, että etsin hänen kertomuksensa oheisista linkeistä.
Uhraa ajastasi muutama minuutti ja katsele ja kuuntele, mitä miehellä on kerrottavana.
Elämämme ei ole arpapeliä, sattumuksien summaa, satunnaisia tapahtumia toistensa perään. Emme edes istu huutokauppakamarissa, jossa olemme valmiit investoimaan elämämme varalle omien resurssiemme mukaan. Elämästämme ei käydä kauppaa; emme voi hankkia osuuksia ja osakkeita, henkemme ei ole vakuutettavissa.
Etsitään iankaikkista, katoamatonta turvaa.
http://youtu.be/vbVxyDBLmHM
Näin ohimennen TV7:ltä ohjelmaa, jossa Mika Piironen kertoi elämästään. Nuoren miehen tarina oli sen verran koskettava, että etsin hänen kertomuksensa oheisista linkeistä.
Uhraa ajastasi muutama minuutti ja katsele ja kuuntele, mitä miehellä on kerrottavana.
Elämämme ei ole arpapeliä, sattumuksien summaa, satunnaisia tapahtumia toistensa perään. Emme edes istu huutokauppakamarissa, jossa olemme valmiit investoimaan elämämme varalle omien resurssiemme mukaan. Elämästämme ei käydä kauppaa; emme voi hankkia osuuksia ja osakkeita, henkemme ei ole vakuutettavissa.
Etsitään iankaikkista, katoamatonta turvaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
